My TOP10

Mikäköhän on, kun Platinumin (www.platinum.ac/phpbb) Top10/20-listauksia keräävä topicci tuntuu kertovan tällä hetkellä enemmän DJ-kulttuurin tilasta kuin koskaan aikaisemmin. Nuoret tiskijukat keräävät top kymppinsä Soulseekistä ja postaavat forumiin lempibiisinsä lempiDJnsä soittolistalta. Mielenkiintoiset, vanhoja biisejäkin sisältäneet in heavy rotation -soittolistat ovat kadonneet ja käynnissä tuntuu olevan kilpa, kenellä on ensimmäisenä promot käsissä. Levyharrastuksesta on tullut yhä enemmän raha- ja suhdelaji – ja samalla koko DJ-kulttuuria viedään yhä kaupallisempaan suuntaan. Tosin tänä (vai jo viime?) vuonna Briteissä ostettujen levysoitinten määrä putosi viimein takaisin sähkökitaroita alemmaksi ja kuusikielinen vei taas vuodeksi paalupaikan. Ehkä tämä huuma on nyt saapumassa Suomeen kovaa kyytiä – ja toivottavasti häipyy yhtä nopeasti takaisin.
Vinyylisinkusta on tullut yhä enemmän kertakäyttötavaraa – se kuluu nopeasti soittoarvoltaan liian vanhaksi eikä sellaisia klassikkojulkaisuja tule enää kuin harvoin, joita metsästettäisiin yhtä hanakasti tietyissä piireissä, kuin 98-99-trancea tällä hetkellä. Yhä useampi aloitteleva DJ pyörittelee käsissään netti-mp3sia täynnä olevia CDr-levyjä ja katsoo himoiten mp3-levyjä lukevia uusia soittimia, jotka jäljittelevät autenttisesti vinyyliä. Hienoa on, että levyjensoittoon käsiksipääseminen ehkä helpottuu tällä tavoin, mutta silti näen että tässä on jotakin pahasti vialla. Olenko vain katkeroitunut ja pidän kynsin ja hampain kiinni formaatista, jota tunnustan, vai mistä tässä on kysymys…?
Tiedätkö sinä?