Olen viime aikoina kirjoittanut useaankin otteeseen vinyyliDJiden siirtymisestä CD-formaattiin ja syvästä inhostani mp3-DJitä kohtaan
(kts. kirjoitukset Technicsin uusi soitin ja My Top10).
Sain myös pari viikkoa sitten aimo kasan lokaa niskaani, kun menin musiikkiforumilla arvostelemaan henkilöitä, joiden mielestä on “ihan ok” hankkia sellainen biisi mp3-muodossa, jota ei voi mistään saada ja vielä soittaa sitä yleisölle. Haloo??
Paul Oakenfold tarttui tänään julkaistussa CNN:n artikkelissa samaan asiaan. Yksinkertaisesti pakko lainata tähän pari herran mielipidettä:
“With the latest players you can do a lot of the tricks that you can’t do with vinyl. That makes things easier, but you’re losing the art of DJing to a certain extent.”
“The most important thing is the crowd and I don’t think they want someone up there DJing on a laptop. It’s impersonal. With vinyl, people can see what the DJ’s doing. Can you imagine Grandmaster Flash on a laptop? The art form has gone.”
“It’s the difference between going to the cinema and watching a DVD. There are certain movies you have to see on the big screen, to see the full picture and get lost in it. For me it’s the same with music.”
“I’d much rather go to a record store than download music. I like to browse, to look at the sleeve and find out who’s the hot new producer. It keeps you fresh and keeps you ahead of the game.”
Ja loppukaneetiksi:
“I’m still happiest with two turntables and a box of records.”
Aluksi ihmettelin sun halveksivaa suhtautumista MP3-tiskijukkia kohtaan, etenkin kun olin saanut hieman toisenlaisen käsityksen noista aikaisemmista tekijänoikeusjärjestöjen vastaisista mielenilmauksista. Ymmärsin pointtisi vasta tuon plattarin viestiketjun luettuani, eli se on piratismi mikä sua ärsyttää… ei niinkään formaatti?
Paul Oakenfoldin kaltaiset super-deejiit ovat mun mielestä aivan toinen juttu, eikä sitä tulisi sekoittaa kulttuuriin mikä perustui vielä viime vuosikymmenellä artistien kasvottomuuteen ja itse musiikin innovaatioon.
Uusia, kokeilevia artisteja löytyy jo nyt moninkertaisesti enemmän netistä kuin levykaupan vinyylihyllystä. Taitava MP3-DJ pystyy sovittamaan uusia remiksejä realiaikaisesti, mikä vinyyliltä soitetuna olisi melkein mahdoton toteuttaa.
Ne arvokkaat 12″-klassikot ovat kuitenkin parin vuoden kuluttua ladattavissa netistä pikkurahalla, mikä IMHO on ainoastaan hyvä juttu. :)
Kummaa, että sait eri käsityksen kirjoituksista Teostoa ja mp3-DJitä kohtaan. Molemmissa oli kuitenkin kysymys siitä, että rahat ja respectit menevät molempien harjoittamassa toiminnassa väärään osoitteeseen.
Luit kuitenkin siinä aivan oikein, etten suinkaan ole mp3a vastaan formaattina. Kuten mainitsitkin, se on ollut erinomainen keino monille artisteille lyödä läpi ja toimittaa omaa promomateriaaliaan muiden kuultaviksi. Soitan itsekin CDltä suoraan artisteilta saamiani biisejä, mutta en milloinkaan Soulseekillä tai muilla p2p-ohjelmilla haettua materiaalia. Ja sitä vastaan noissa kirjoituksissa pääasiassa olinkin.
Laillisesti ostetut mp3:t ovat ihan ok asia – monet labelit tarjoavat jo nyt backcatalogiaan digitaalisessa formaatissa, mutta mp3sia itse verkosta ostettuani olen huomannut, että fiilis ei ole samanlainen uuden musiikin omistamisen tunne kuin mikä alkuperäisistä CDistä ja vinyylistä syntyy. Olenkohan jo ihan vanhanikainen? ;)
Kiitokset kommentista.
Juska