Olen muutaman viime viikon aikana saanut pari levyä pitkän työn ja odottelun jälkeen. Vaikka edelleenkin tuntuu, että mikään ei vedä vertoja Skynet UK:n Open The Floodgatesin originaalin ja ’99-remiksin saamiselle joitakin vuosia takaperin, on näistäkin ollut ihan kivasti iloa. Ehkä tällainen levymetsästys on vielä osaltaan tukenut niitä ajatuksia, joita esitin mp3-rippauksen suhteen aikaisemmissa blogikirjoituksissani. On todellakin eri tunne omistaa musiikkia mustalla muovilla, kuin tietokoneen kovalevyllä.
Menneellä viikolla sain viimein Way Out Westin Ajare-tuplan, josta löytyy loistava Brothers in Rhythm-remix ja Junkie XL:n vanhan B Y Whop To The Y:n. Sitten käsiin eksyi viimein – as they say – “the finest hour of Man With No Name”, eli Sugar Rush ja viimeisenä Mother’s Priden Floribunda-pianoiloittelu. Trancehtavia löytöjä ja ennenkaikkea vanhoja sellaisia. Jotenkin näistä tulee niin eri fiilis kuin perinteisen levytilauksen saapuessa, mutta kai juuri siksi niitä sanotaankin klassikoiksi :)
Hyvä musa on kivaa.