Olen miettinyt paljon tämän blogin muuttamista englanninkieliseksi. Sivustolla käy enemmän ja enemmän ulkomaalaisia ja tämä blogiosuus on ainoa, joka poikkeaa englanninkielisestä linjasta. Englanniksi lyhyet päivitykset tuntuisivat helpoilta tehdä – nykyään, kun etusivun englanninkielisen päivityksen jälkeen yritän kirjoittaa samoja uutisia tänne suomeksi, kotimainen versio takkuaa pahasti.
Sanataiteen ja kirjallisen ilmaisun opettajani Frans Mäyrä puhui aikanaan kielen taakse piiloutumisesta, kun yksi oppilaista halusi kirjoittaa tarinansa englanniksi. Siinä missä Frans tarkoitti, että tekstistä jäisi puuttumaan jotakin, kun käytössä olisi muu kuin äidinkieli, on oma takkuaminen lähinnä tunnetta siitä, että suomen kielessä on liian paljon muokattavaa ja vaihtoehtoisia tapoja ilmaista asia. (Suomen kielen käytön puolestapuhumisesta huolimatta Fransin blogi on muuten englanniksi ja väitöskirjakin syntyi samalla kielellä :)
En tiedä onko englanniksi kirjoittamisessa kyse piiloutumisesta, mutta joka tapauksessa olen jo viimeisimmän suomenkielisen bloggausvuoden aikana jättänyt tietoisesti kirjoittamatta henkilökohtaisesta elämästäni sen suurempia. Samalla blogi on muuttunut enemmänkin musiikkiani ja siihen liittyviä ilmiöitä kuvaavaksi päiväkirjaksi – ja hyvä niin. Joku voisi sanoa, että blogista on tullut persoonattomampi, mutta uskon että varsinainen kirjoittajan ääni tekee sen persoonan blogiin. Ja juuri se persoonallinen ääni häviäisi englannin kielen käytön myötä.
Ehkä tätä Frans juuri tarkoitti.