Paikallislehteen kirjoittamani kolumnisarjan neljäs osa.
DJ ORION
Kirjoittaja on pohjois-suomalainen tuottaja, promoottori ja DJ, joka käsittelee kolumnissaan Pohjois-Suomen musiikki- ja klubikulttuuria ja sen ilmiöitä.
Kukaan ei voi väittää, etteikö MP3 olisi vallankumouksellinen musiikkiformaatti. CD-levyille saadaan mahtumaan albumeittain musiikkia, MP3-soittimet pitävät sisällään rytmejä jopa viikoiksi ja Applen iTunes Music Store on tähän päivään mennessä myynyt yli 400 miljoonaa musiikkikappaletta MP3:a vastaavassa AAC-formaatissa.
Vaikka ensimmäisenä ei ehkä uskoisi, niin 12-tuumaisen vinyylilevyn ja MP3:n historiaa yhdistää pieni tekijä: molemmat syntyivät alunperin kuluttajien ehdoilla eikä CD:n tavoin musiikkiteollisuuden tuotteena. 7-tuumainen vinyyli muuttui 12-tuumaiseksi puolivahingossa: DJt huomasivat, että harvempaan kaiverretussa 12-tuumaisessa musiikin laatu olisi 7-tuumaista huomattavasti parempi. Tuhansien DJiden siirryttyä paremman soundin perässä 12-tuumaiseen, täytyi musiikkiteollisuuden seurata kiltisti perässä ja jättää tuotantokustannuksiltaan halvemmat 7-tuumaiset tekemättä. Samalla tavoin isot levy-yhtiöt ovat vähitellen nöyrtyneet MP3:n edessä ja alkaneet vastaamaan kuluttajien kysyntään verkkokauppojen muodossa.
MP3:n suosiosta huolimatta en ole isommin siitä innostunut. On totta, että formaatin myötä olen tutustunut uusiin ja mielenkiintoisiin artisteihin ja se on edelleenkin tärkeä kanava julkaisemattomalle materiaalille ja artistipromootiolle. Kokonaisten albumien ostaminen verkosta tai P2P-ohjelmien käyttö on kuitenkin jäänyt taka-alalle.
Syynä siihen voisi olla tunne musiikin omistamisesta.
Muistan, kun etsin epätoivoisesti erästä vinyylilevyä viisi vuotta ja lopulta löydettyäni sen maksoin itseni kirjaimellisesti nälkäiseksi. Levy on edelleenkin tärkein aarre levyhyllyssäni ja yksi kaikkien aikojen huikeimmista klubiraidoista. Saman kappaleen olisi kuitenkin saanut myös avaamalla tietokoneen, viettämällä sen ääressä kymmenen
minuuttia ja polttamalla P2P-ohjelmalla ladatun raidan CD:lle – mutta omistaisiko sen silloin oikeasti? Samoin yli kymmenen vuotta kerätyn levykokoelmani saisi internetistä pienellä vaivalla vain muutamassa päivässä – mutta merkitsisikö sellainen kokoelma yhtään mitään sen omistajalle? Tai voiko silloin rehellisesti edes väittää omistavansa
musiikkikokoelmaa?
MP3:n mahdollistaman esikuuntelun myötä olen yhä harvemmin ostanut enää levyjä, jotka ovat osoittautuneet huonoiksi. Mutta ne hyvät levyt on pakko yhä saada CD:llä tai vinyylillä, koska vasta silloin hyvä musiikki jää oikeasti elämään.
Hyvän musiikin rintamalla kesä on tunnetusti rauhallisempaa aikaa, mutta loppuun silti pieni katsaus tulevista tapahtumista. Summer Breeze-kesäklubi pyörii kesähousen ja -trancen merkeissä koko kesän ajan NiteTrainissa ja elokuun lopussa Time Tunnel tuo Ouluun legendaarisen Altern8-duon sekä Jimi Tenorin liven. No:Status rantautuu Kemin Club Nemoon kesän lopussa ja valloituksen yhteydessä tarjoaa rovaniemeläisille klubbaajille ilmaisen bussimatkan ilmaisine
virvokkeineen ja sisäänpääsyineen tsekkaamaan Kemin tyylikkäimmän uuden klubin. Tarkemmat infot kaikista klubitapahtumista löytyvät osoitteesta http://www.kaamos.org/ntf
Hyvää kesää, ostakaa hyvää musiikkia :)
-Orion