Phinn kirjoittaa osuvasti vanhaksi tulemisesta ja nuoruuden musiikin nostalgiasta ja lanseeraa(?) samalla termin “Dadrave”:
Siinä missä “Dadrock” on sitä rokkia, jota isäsi kuunteli fiilistellen ja jota sinä et ymmärtänyt, on “Dadrave” ne teinivuosiesi biisit, joita kuuntelit niissä megareiveissä PLUR-hymy suupielissä ja vauhkosit menemään.
“Dadrave” on ne oldskool-raidat, joita kuuntelet ohitettuasi kolmenkymmenen ja joita lapsesi eivät missään nimessä ymmärrä. Kuten yksi Phinnin tekstiä kommentoineista sanookin:
I love the term “dadrave” – my neighbour seems to be a sad victim of it with his 1990-1993 tunes playing and his son saying “what the hell is this??”.
Phinn mainitsee myös viime viikonloppuna Tampereella järjestetyt House Nation -bileet. Itse kävin aikoinaan ne kaikki läpi, Planet of Lovet, House Nationit ja vastaavat – ja nyt House Nation tulee uudestaan, reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Ja minä tunnen itseni vanhaksi.
Dadrave on vääjäämättä edessä.
PLUR.