Sunnuntai on mennyt gradun kanssa puuhastellessa. Eri lähteet tuntuvat menevän pahasti ristiin informaatioiltaan enkä loppujen lopuksi saanut aukottomasti selvitettyä, kuka oli vastuussa Smiley-hymynaaman saattamisesta Ibizalta Englantiin Acid House -skenen tunnusmerkiksi. Selvää on, että Danny Rampling sekä herran Shoom-klubi olivat ensisijaisesti vastuussa, mutta Shoomin flyerit suunnitelleen George Georgioun panos on epäselvä. Jotkut väittävät Dannyn käskeneen Georgen käyttää Smiley-kasvoja flyereissä ja toiset taas väittävät Georgen löytäneen inspiraation “The Watchmen”-sarjakuvan kannesta. Mene ja tiedä :/
Rovaniemen klubikauden startti oli onnistunut. Paikalle saapui paljon vaihto-opiskelijoita, joka oli osittain tavoitteenakin. Ikävää todeta, mutta tosiasia on, että yksi espanjalainen vaihto-opiskelija tekee kovemmat bileet kuin kymmenen suomalaista. Jokatapauksessa hyvä startti kaikin puolin, myös suomimeiningin puolesta ja hyvä alustus ensi kuun Orkidean vierailulle. Ennen sitä tässä ei taidakaan olla tulossa mitään.
James Zabiela julkaisi viisiosaisen miksauksen – yhteensä täysi viiden tunnin setti siis. Kyseessä on täysin epävirallinen miksaus eikä Isojen Nimien tapaan CD:llä julkaistava tietokoneella miksattu kokonaisuus.
Lataa tästä:
Osa 0 Osa 1 Osa 2 Osa 3 Osa 4
Ja mitäkö olen mieltä myynnissä olevista tietokoneella miksatuista DJ-nauhoista? Miksaukset, joissa on tehty jotakin sellaista, joka ei käsipelillä yksinkertaisesti onnistuisi ja joka selvästi parantaa kokonaisuutta, saavat kannatukseni. Miksaukset, jotka on joko ajan säästämiseksi tai vain tarkkuuden maksimoimiseksi miksattu koneella, eivät saa mielenkiintoani. Miksi miksata koneella, jos sen voi tehdä käsin?
Hyvä esimerkki hyvästä nauhasta on James Zabielan Utilities-levy, jossa on kaksi levyä – toinen tietokoneella miksattu ja toinen käsin tehty kokonaisuus. Käsintehdyssä Zabiela scratchaa, kikkailee efekteillä ja tekee kaiken sen, joka koneella tehdyistä miksauksista puuttuu. Miksaus on elävä ja koko levy kuuntelemisen arvoinen progeilu – suosittelen. Ai niin – kansilehdissä Zabiela kertoo sekunnilleen koko käsinmiksatun kakkoslevyn tarinan: mitä tapahtuu missäkin vaiheessa, miten hän käyttää laitteita milloinkin ja miten biisit on nidottu yhteen. Hämmästyttävän yksityiskohtaista – eikä jätä Zabielan taitoja juuri kyseenalaisiksi.
Huh. Nyt laitan Discotechin ja Kemin viimeisen No:Statuksen flyerit viimein painoon ja asetun makuulle odottamaan huomista.