Universal julkaisi tänään DJ Orkidean A Place Called Happiness -mix-albumin.
Viime aikoina julkaistuista mix-albumeista muunmuassa Thrillseekersien ja Ronski Speedin uusimmat eivät ole juuri vakuuttaneet. Tracklistit vaikuttavat heittämällä kasatuilta ja biiseistä osa on jo auttamattomasti kulunut vähänkään genreä seuraavan korvissa. Sinällään tämä on ongelma etenkin trance-piireissä, jossa biisin elinkaari on kutistunut äärimmäisen lyhyeksi ja muutamia viikkoja vanhat biisit unohdetaan “puhkisoitettuina”.
MixCD-albumin tekeminen ei ole yhden yön duuni, joten biiseissä on oltava potentiaalia puhkikulumista vastaan tai sitten niiden on pysyttävä sinkkujulkaisun tuolla puolen albumin julkaisemiseen saakka. A Place Called Happiness onnistuu molemmissa.
Miksauksen avaa Marc Mitchellin ja Orkidean yhteisteos Eternal Love. Marc Mitchellin biisit ovat aivan omaa luokkaansa nykytrancen seassa ja miehen kyky luoda ajatonta soundia on tullut vastaan jo useasti aiemminkin. Avausraita ja myöhemmin kuultava remix Orkidean Beautifulista puhuvat saman faktan puolesta.
Beautiful-remix on samalla hyvä esimerkki raidasta, johon aika ei ole kajonnut muun trancen tapaan. Soitin biisin ensimmäistä kertaa keikalla noin vuosi sitten Oulun Edenin Paradise-kylpyläbileissä ja vastaanotto oli huikea. Edelleenkin raidasta löytää joka kuuntelulla lisää tarttumapintaa – ei kovin tavallista nykytrancelle.
Mitchell-tuotannon lisäksi levyltä löytyy Orkidean riisutuntyylikäs remix Way Out Westin Killasta, joka sai valmistuttuaan loistavan vastaanoton Armin van Buurenin radio-ohjelman(kin) myötä. Vinyylisinkku näkee päivänvalon 21.11.
Viimeisenä esimerkkinä täytyy nostaa esiin levyn mielenkiintoisin raita. Lowlandin ja Slusnik Lunan uudelleenkasattu versio KLF:n legendaarisesta Last Train To Trancentralista pääsee ison yleisön kuuluville ensimmäistä kertaa. Herrat tekivät biisin käytännössä kokonaan uudelleen soittaen osia jopa samoilla laitteilla kuin KLF. Alkuperäisestä on samplattu vain pieniä osia. Tuloksena on yllättävän nykyaikainen mutta silti oldskool-vivahteensa säilyttävä raita, joka ei takuulla pysy missään muotissa, joita trance-rallit nykyisin noudattelevat.
Kokonaisuutena A Place Called Happiness on nykytrancetarjonnan syvissä vesissä pilkahdus kirkasta valoa: vielä tehdään oikeastikin laadukasta trancea ja löytyy biisejä, joihin on satsattu kasapäin fiilistä.
StreetBeatin sivuilta löytyy lyhyt sample joka biisistä ja SB:n lisäksi ainakin Free Record Shop myy levyä maanlaajuisesti. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Ohessa vielä Universalin tiedotteet – ensimmäinen, toinen.