Tämän vuoden rupeama päättyi eksoottisen houseväritteiseen keikkaan Kolarissa. 1500 ihmisen kylä sijaitsee Luoteis-Lapissa Pellon ja Muonion välimaastossa ja sen maisema muistuttaa jonkin verran Kittilää ja kenties monia muitakin pohjoisen kyliä: yksi tie halkoo keskustan ja sen varrelta löytyvät kaikki palvelut.
Pienessä lumisateessa paikalle ajaminen oli yllättävän rentouttavaa – täysikuu valaisi koko tienoon tummansiniseksi ja haja-asutus näkyi jo kauas kelmeänä loisteena taivasta vasten. David Lynch olisi inspiroitunut.
Kolarissa on kaksi baaria. Yksi tien molemmin puolin. Molempien tarjonta keskittyy aukiolopäivinä hyvin vahvasti (lue: yksinomaa) karaokeen, joten edes DJ-vetoinen musisointi ei ole arkipäivää. Saati sitten paha huumemusiikki jota nyt tarjottiin pitkin iltaa.
Oli mielenkiintoista huomata, että lupakulttuurikin on pohjoisessa hieman häilyvä käsite. Oluennauttijien jaloissa pyöri yhteentoista asti yläasteikäisiä ja valomerkin jälkeen kului noin tunti ennen baarin tyhjenemistä. Kellään ei ollut kiire lähteä ulos – eikä omistajatkaan pahemmin hätyytelleet. Kiireetön elämäntapa heijastuu näköjään myös yöelämään.
Huolimatta eksoottisesta ilmapiiristä keikka sujui kuitenkin mainiosti. Mihinkään joutavaan hittiparaatiin ei ollut tarvetta vaan Luoteis-Lappi liikahti mukavasti perinteisen housen, breiksun kuin loppuun muutaman trancenkin voimin. San Mejor potkaisi hyvin vauhtia Paul Johnsonin Get Downilla, omalla kohdalla Kortezmanin Rain nousi illan viisuksi. Tanssilattia oli vahvasti tyttövoittoinen, mutta näköjään perinteinen “jos tytöt tanssivat, niin pojatkin varmasti” ei täällä pätenyt. Paikalliset tytöt olivat kauniita. Ja kaukana.
Hitto, ihan kuin ulkomailla olisi käynyt.
Get on da stage!
Maistuisiko Hanuristi?
jou.