DJ-piireissä tällä hetkellä vellova mp3-vastaan-vinyyli -keskustelu ei osoita laantumisen merkkejä. Olen miettinyt pitkään omaa paikkaani tässä vastakkainasettelussa ja lukenut useita väittelyjä aiheesta. Huvittavaa on, että näissä väittelyissä selvästi odotetaan jonkin universaalin totuuden esiintuloa, joka ratkaisisi kiistan toisen osapuolen hyväksi. Sellaista on kuitenkin turha odottaa kun keskustelu perustuu suurimmaksi osaksi mielipiteisiin ja tottumuksiin eikä niinkään faktoihin. Kannan siis korteni kekoon ja kirjoitan auki omat mielipiteeni mp3-formaatin yleistymisestä DJ-käytössä.
Kun innostuin elektronisesta musiikista 90-luvun alkupuolella, viehätti minua eniten siinä sen ajattomuus. Tekno on aina ollut tietyllä tavalla oman aikansa tuote, mutta samalla täysin riippumaton siitä: ensimmäiset ostamani vinyylit päätyvät edelleen keikoilla lautasille ja niiden konkreettinen näkeminen tuo vanhoja muistoja mieleen. Tekno ei ole sitoutunut soittolistoihin tai asiakkaiden toiveisiin eikä se missään nimessä ole kertakäyttötuote.
MP3:n käyttöä perustellaan usein sen helppoudella ja huokealla hinnalla. Miksi maksaa 6-11e vinyylistä kun samat raidat saa 3-5 eurolla digitaalisina? Jos ei aio nauttia enää samoista biiseistä vuosien kuluttua, ei ehkä kannatakaan. Mutta jos taustalla on kauaskantoinen halu kehittyä DJinä ja tieto ajattoman musiikin potentiaalista, aidon ja käsinkosketeltavan levykokoelman hankkiminen ei välttämättä ole lainkaan huono juttu.
Jos levykokoelma on vain bittejä, se on eloton. En omista yhtäkään 10 vuotta vanhaa MP3sta enkä usko että sellaisiin kiintyisi samalla tavalla kuin jo mainitsemiini ensimmäisiin vinyyleihin. En myöskään haluaisi tehdä töitä DJinä sen ehdoilla, että CDr-levyn käyttöikä on varsin lyhyt ja koko levykokoelmani olemassaolo olisi kiinni kovalevyni vakaudesta.
MP3 on näppärä formaatti monin tavoin. Se kuitenkin muokkaa mielikuvaa elektronisesta musiikista ajattomasta kertakäyttöiseksi. Minä maksan hyvästä musiikista mielelläni muutamia euroja enemmän ja saan kädessä pidettävän kiekon, levynkansitaiteen ja mahdollisuuden palata sen saman levyn äärelle kymmenen vuoden kuluttua.
Terveiset samalla Kajaanista. Moblogging toimii Icebreakerin alkua odotellessa :)