Teosto vastaa musiikkikaupan tiedusteluun. Ohessa tietooni saatettu kirjeenvaihto:
Asiakas (DJ) ottaa yhteyttä NRJ-kauppaan:
Hei!
Jos ostan NRJ-kaupasta tietyn kappaleen ja poltan sen CD-R:lle.
Kysymys teille kuuluu:
Saako tätä poltettua CD-R levyä käyttää DJ-keikalla, joka on täysin julkinen esiintyminen perus yökerhossa?
Olisi todella kiva tietää onko tämä laillista vaiko laitonta? Ymmärtääkseni poltettujen levyjen käyttö DJ-toiminnassa on kiellettyä? Vastaus tähän olisi kiva. :)Terveisin,
XXXX
NRJ-kauppa ottaa yhteyttä Teostoon ja vastaa asiakkaalle:
Hei!
CD-levylle poltettuja kappaleita voi ravintolassa soittaa. Tarvittaessa kappaleiden laillisen lähteen voi todistaa kuiteista, jotka toimitetaan sähköpostiin ostoksen jälkeen.
Teostolta saimme seuraavanlaisen vastauksen:
“Meidän puolesta riittää, että kyseessä on laillinen lähde mistä biisit ostetaan. Tämä riittää yksityisen kopioinnin määrityksiin. Sen sijaan kun biisejä tallennetaan serverille omaksi soittolistaksi, jota esitetään julkisesti, muuttuu käyttömuoto yksityisestä julkiseksi. Ja jos tässä vaiheessa asiakas tekee omista, yksityishenkilönä ostamistaan biiseistä julkista esityskäyttöä varten oman listan ravintolan koneelle, tulee tästä maksaa tallennuskorvaus julkista käyttöä varten. Yhteys siis Teostoon Tuija Naulapäähän tai Asko Erikssoniin, p. 6810 1214/6810 1327 tai meilillä etunimi.sukunimi@teosto.fi. Korvaus taustamusiikin tallentamisesta on 0,10 eur/biisi, minimilaskutus 17 euroa (eli 170 biisiä mahtuu tähän minimihintaan).”
Ystävällisin terveisin
www.nrjkauppa.fi
Asiakaspalvelu
NRJ:n oma tulkinta on selvä ja Teoston vastauksesta kaksi ensimmäistä lausetta on ymmärrettäviä, mutta sitten hairahdutaan jo pahasti. Lieneekö NRJ-kauppa kysynyt tässä kysymyksensä huonosti, mutta selvää on, että NRJ-kauppakaan ei ole täysin ajan tasalla. Teosto ei mainitse mitään mahdollisista Gramexille maksettavista maksuista eikä ota mitään kantaa DJ-toimintaan.
Ei tämä ainakaan selvennä tässä blogissa käytyä “Teosto&Gramex vs. DJ”-keskustelua.
Mielenkiinnolla odotetaan, koska Teoston lain takaama mielivalta päättyy ja/tai Tekijänoikeustoimisto tulee järkiinstä ja samalla myös tälle vuosituhannelle vanhentuneiden byrokratianrattaittensa kanssa :)
Mielenkiintoinen vastaus sinänsä, sillä aiemmin vastaus on ollut poikkeuksetta jyrkkä: EI
Tosin Gramexiltahan ei tässä ole kysyttykään.
Gramexin ansaitsemismalli on kieltämättä yritystoiminnan kannalta kutkuttava.
1. DJ maksaa ensin kasettimaksua ostamastaan tyhjästä CDR-levystä.
2. DJ maksaa formaatinmuutosmaksun polttaessaan raidan CD-levylle
3. Keikkapaikasta riippuen:
3a. Ravintola maksaa Gramexille musiikin esittämisestä
3b. Tapahtumanjärjestäjä maksaa Gramexille levymusiikin esittämisestä
Missä muualla pääsee laskuttamaan samasta asiasta samaa asiakasta kolmesti?
Osta yksi, maksa kolme!
Loopy, tässä muutama oikaisu:
1. DJ voi pyytää hyvitysmaksun palautettavaksi, koska CDR-levyjä ei ole ostettu yksityiseen käyttöön. On myös kauppoja, joissa hyvitysmaksu voidaan suoraan vähentää hinnasta ostajan toimittaman lomakkeen myötä. Hyvitysmaksut eivät mene Gramexille, vaan Teostolle.
2. DJ maksaa kopioinnista julkiseen käyttöön, ei formaatin muuntamisesta. Julkiseen käyttöön kopioinnista pitää maksaa Gramexille, joka ohjaa rahat äänitteillä esiintyville taiteilijoille sekä äänitteiden tuottajille, kuin myös Teostolle, joka ohjaa rahat äänitteelle tallennetun teoksen tekijöille.
3. Ravintola maksaa äänitteen julkisesta esittämisestä, jälleen sekä Gramexille, että Teostolle.
DJ ja ravintola eivät siis teknisesti ottaen maksa samasta asiasta (biisistä) kolmesti, vaan tässä maksetaan erilaisista musiikkiin liittyvistä oikeuksista.
Yksinkertaisempi malli tietysti olisi, että musiikin voisi ostaa suoraan “kaikilla oikeuksilla”, esimerkiksi hintaan 5€/kpl. Yksityiseen käyttöön musiikkia ostavat kuluttajat tuskin olisivat mielissään.
Kyllä kyseessä on moninkertainen rahastus. Ja nimen omaan tunnusomaista on formaatin vaihto. Karaokekäyttöön myydään koti ja ammattiversioita erikseen. Kotiversio maksaa 1-30eur/kpl, ammattikäyttöön tehty maksaa 150-350eur/kpl. Dj toimintaan saa ostaa artistien cd-levyjä, ilman että tarvitsee maksaa erikseen niiden julkisesta käytöstä. Tähän asti kerrotaan, että ravintolan maksama teosto/gramexmaksu riittää. Teosto ja Gramex ovat siis täysin tyytyväisiä, vaikkei artisteille tiliteta oikeassa suhteessa soitetuista kappaleista. Eihän mitään soittolistoja toimiteta. Yhtäkkiä kun muuntaa formaatin (väittetään että kopiodaan) vaikkapa mp3-muotoon, täytyy maksaa teostolle 0,10 eur/raita ja tadaa! gramexille 1,35eur/raita. Jokainen ammatti-dj joka haaveilee vaikkapa läppärillä soittamisesta, voi unohtaa homman, biisejä täytyy kopioida vanhoilta levyiltä kevyesti n. 2000 kpl, että edes alkuun pääsee. Tämän jälkeen täytyy hommata dj-lisenssi (300-700 uraa/vuosi, 300-440eur), jotta pystyy jatkossa vaikkapa netistä ostetut kappaleet soittelemaan koneelta. Alkuperäisäänitteen kopiointia se EI kata. Siis jollei biisiä julkaista netissä tarpeeksi ajoissa (kyllä vielä monta kotimaista artistia tulee aikaisemmin myyntiin cd:llä) olet kusessa. Joudut ostamaan alkuperäisen cd-sinkun, jonka kopoionti koneelle maksaakin nyt 1,45eur/raita. Mutta hauskinta on, että vaikka olisit ostanut kaikki kappaleet netistä alun perin, siis vain eri formaatilla (täysin kopioimatta), täytyy julkisesta esittämisestä nyt maksaa erikseen. Anttilan hyllystä sinkku hintaan 1,95, sisältää 2 raitaa, netistä hintaan 1,00 eur, sisältää yhden raidan. Missä vaiheessa formaatin vaihtaminen aiheuttaa kustannuksia artistille niin paljon, että tarvitsee alipalkattujen tiskijukkien taskusta repiä?