This blog entry is about Finnish internet censorship. To read more about the topic in English, please visit ButtUgly’s blog.
—
Voisin kirjoittaa tästä aiheesta sivutolkulla, mutta koska aihe ei liippaa edes läheltä tämän blogin tavanomaista sisältöä, ilmaisen asiani tärkeästä asiasta mahdollisimman lyhyesti.
Jos et ole kuullut suomalaisten verkkosivujen sensuroinnista ja aiheen ympärillä käytävästä lapsipornokeskustelusta, suosittelen tutustumaan tässä postauksessa oleviin linkkeihin. Monet ovat kirjoittaneet aiheesta erittäin taitavasti, erityisesti Merten ja Watchman. Myös Je.orgin sensuuriblogi tarjoaa hyvää asiaa.
Ja se oma mielipiteeni asiaan:
Internetin sisällönsuodatus lapsipornolla perustellen on väärin, koska
1) se ei poista ongelmaa tai edistä lapsipornoa tuottavien rikollisten kiinnisaantia
[…] alkeellinenkin logiikka sanoo, että lastensuojelun — siis sen, että siitä oikeasti kärsivien lasten oloja parannetaan — kannalta oleellista ei ole se, montako suomalaista katsoo ulkomailla tuotettua lapsipornoa, vaan se, kuinka ulkomailla tuotetun lapsipornon tekijät saadaan vastuuseen teoistaan. –Watchman
2) sananvapauden rajoittamista (viittaan Matti Nikkiin ennakkotapauksena < edelläoleva linkki osoittaa mirroriin, alkuperäinen sivu on sensuroitu) ei voida perustella Suomen kaltaisessa valtiossa millään. Tästä on hyvin lyhyt matka vaikkapa Yhdysvalloista tuttuun tilanteeseen, jossa kansalaisten perusoikeuksia rajoitetaan “turvallisuuden takaamiseksi”.
3) jos todella puhutaan lastensuojelusta tai siitä, että satunnaisesti verkkoa käyttävät törmäisivät lapsipornoon, olisi erittäin mielenkiintoista tietää kuinka monta kertaa sinä, joka et lapsipornoa aktiivisesti etsi, olet törmännyt lapsipornosivuihin täysin vahingossa? Siis ihan päivittäisesti surffatessasi? Ai et? Tunnetko todella, että Suomen valtion täytyy suojella sinua tältä materiaalilta, jos siihen ei kerran juurikaan satunnaisesti törmää?
4) “jos et tue internetin suodatusta, tuet lapsipornoteollisuutta” -perustelu on väärä. Suvi Linden sanoo: “Missään tapauksessa en voi hyväksyä sitä, että lapsipornon levittämisestä keskustellaan ikään kuin sananvapauden testaamisena.”
Minä puolestani en voi hyväksyä, että sananvapaudesta ja kansalaisen perusoikeuksista keskustellaan ikäänkuin lapsipornoasiana.
Loppuun vielä erinomainen lainaus Mertenin blogista:
En välttämättä pidä siitä, että tässä nyt yhdistyvät periaatteessa erilliset asiat – lasten oikeuksien toteutuminen ja sensuuri – sellaiseen solmuun jonka avaaminen jälkeenpäin on harvinaisen hankalaa. En pidä siitä, että kansanedustuslaitos ja muut lakia ajaneet tahot, ovat ottaneet niinkin vakavan asian kuin lasten hyväksikäytön, jonkinlaiseksi sinetiksi joka sulkee taakseen siihen suoranaisesti liittymättömiä asioita. En pidä siitä, että joudun kävelemään kuin heikoilla jäillä halutessani puhua perustuslain minullekin takaamista oikeuksista, joiden sortamisen olen tähän asti luullut rajoittuneen kolmansiin maihin ja diktatuurissa eläviin valtioihin.
Ei sananvapaudesta ja sensuurista puhumista yksinkertaisesti voida kahlita liittämällä niihin keinotekoisesti vahvasti arvolatautuneita argumentteja. Ei näin voi tapahtua sivistysvaltiossa.