Metro Live -artikkeli.
Katoaako flyeri?
DJ D.N.A. eli Denis Vakulin aloitti bilekuviot pohjalta, jakamalla flaijereita. Kun teki tutuille vähän töitä, pääsi juhlien nimilistalle.
Nyt takana on kymmenen vuotta bilehommia. Pippalot muistuttavat itsestään kansioissa, jotka pursuavat Vakulinin keräämiä flaijereita, eli pieniä ja isompiakin keikoista kertovia mainoslappusia.
Bilemarkkinointi siirtyy yhä enemmän nettiin, mutta flaijerit eivät vielä ole kadonnutta kansanperinnettä. Flaijerilla järjestäjät nostattavat etukäteen fiilistä. Tunnelmat on mietitty tarkkaan.
– Tämä on vähän hippihenkinen, on haettu positiivista fiilistä. Tässä on isompaa, massiivista assosiaatiota. Valentine’s Dayn synkkä teema herättää mielenkiintoa vastakohtaisuudella, Vakulin selailee kokoelmaansa.
– Flaijerissa yhdistyy taide ja kaupallisuus. Tämä on markkinointisijoitus, hän toteaa.
Suurista summista ei ole kyse. Vakulinin luotsaama I love Kiksu -trancebileorganisaatio ei ole rahallisesti mikään kultakaivos, vaan harrastus jota tehdään talkoovoimin. Toimeentuloa varten on erikseen päivätyö.
Vakulin työstää flaijerit yhdessä tuttujen graafikkojen kanssa. Tiskijukka myös osallistuu flaijereiden jakamiseen.
Paras paikka jalkautumiseen Helsingin keskustassa on City-käytävä. Flaijerinjakajan silmä haarukoi ohikulkijoista potentiaalisia bileihmisiä muun muassa vaatetuksen ja esimerkiksi erikoisten asusteiden perusteella. Tyypillisesti kohderyhmä on 18–30-vuotiasta. Itsepalveluna flaijereita jaetaan bileissä ja vaatekauppojen sekä baarien tiskeillä.
Vakulinin mukaan esimerkiksi 500 hengen bileitä varten on otettu noin 2 000 kappaleen flaijeripainoksia. Flaijerin perässä bileisiin on voinut tulla muutama sata henkeä, hän uskoo.
Painokone porisee paino- ja tulostustalo KopioNiinillä Pitäjänmäellä. Näistä koneista on vuosien varrella suoltunut ulos keikkaflaijeri poikineen. Nykyään flaijereita kuitenkin painetaan vähemmän kuin vielä 4–5 vuotta sitten.
Myyntipäällikkö Tiina Simosen mukaan taustalla vaikuttaa muun muassa nykytekniikka, joka mahdollistaa pienemmät painosmäärät: yksittäisen järjestäjän ei tarvitse tilata kerralla yhtä suurta määrää flaijereita, vaan hän voi jakaa tilauksensa sekä flaijereihin että vaikka julisteisiin. Lisäksi pinnalla on nyt ekologisuus. Paksun ja kiiltävän paperin sijaan monet painon asiakkaat ovat kiinnostuneita uusista ympäristöystävällisemmistä paperityypeistä.
Flaijerimallisia lehtisiä KopioNiini tekee yhä paljon messuille ja muihin tapahtumiin. Pienet keikkajärjestäjät sen sijaan siirtyvät ilmoittelussa nettiin, ja isommat musiikkialan asiakkaat luottavat julisteiden tehoon. Julisteessa viesti tavoittaa useamman silmäparin kuin kädestä käteen jaettavassa flaijerissa.
– Tosi moni karsii markkinointikuluja, juliste on huomattavasti näkyvämpi, sanoo Kuudennen linjan ravintolapäällikkö Kimmo Onttonen.
– Niitä laitetaan ihan ympäri kaupunkia ravintoloihin, tuulikaappeihin ja vaate- sekä levykauppoihin.
Tosin monetkaan kaupat ja ravintolat eivät Onttosen mukaan ota enää flaijereita, sillä ne päätyvät usein lattialle.
– Ja kyllähän flaijerit maksavat aika paljon. Niiden materiaali ei voi olla pelkkää paperia, vaan aina vähän paksumpaa, kiiltävää ja muuta.
Silloin kun flaijereita tehdään, samasta läpykästä löytyy usein vaikka koko kuukauden ohjelma. Näin esimerkiksi Mbarissa.
– Erillisistä, yksittäisistä klubeista ei enää tehdä flaijereita niin kuin aiemmin, jos puhutaan sellaisista klubeista, joita järjestetään tämäntyyppisissä ravintoloissa ja kahviloissa, sanoo Jukka Almén Mbarista.
– Tänä päivänä jos ajatellaan meidän asiakaskuntaa, klubimarkkinoinnissa se tavoitetaan aika pitkälti Facebookin kautta.
Yksittäisiä flaijereita tehdään lähinnä isompiin tapahtumiin. Lisäksi flaijereita käyttävät jotkut pienet tapahtumajärjestäjät, kuten teatterinäyttämöt.
DJ Denis Vakulin uskoo, että flaijerit eivät kuitenkaan häviä. Vaikka netissä markkinointi on halvempaa ja tehokkaampaa pienellä järjestäjälle, joskus voi pyöräyttää painetunkin flaijerin.
– Niiden kautta saa näkyvyyttä. Nimi näkyy ja vahvistaa brändiä, että me olemme hengissä ja läsnä, ja tehdään juttuja.
Pitkät perinteet
HISTORIA. Flaijeri (tai esimerkiksi flaikku, flyer, flyeri, flaba tai tyrkky, englanniksi flyer tai flier), on ollut osa keikkakulttuuria jo vuosikymmeniä. Flaijereita on keräilty ja flaijeritaiteelle on omistettu netissä fanisivuja ja taidegallerioissa näyttelyjä.
Tyylisuunnat ovat vaihdelleet vuosikymmenestä toiseen. Flaijereista graafisen suunnittelun opinnäytetyön Metropolia-ammattikorkeakouluun kesällä tehneen Pekka Ihalaisen mukaan flaijereiden kuvasto ja tyylit heijastelevat näkyvästi oman aikansa musiikkivaikutteita.
Esimerkiksi 1960-luvun kantava tyyli oli psykedeelisyys, kun taas 1970-luvulla tuli muotiin punkhenkinen kollaasityyli. 1980- ja 90-lukujen klubikulttuuri puolestaan näkyi flaijereiden räikeissä väreissä ja popkulttuurikuvastossa.