Argumentteja DJ-lisenssimallin poistamisen puolesta
Viime keväänä Suomen klubimusiikkipiirejä puhuttivat Gramexin tekemät DJ-ratsiat sekä niitä seurannut DJ-lisensseihin liittynyt tapaaminen Teoston kanssa. Tämän Teoston koollekutsuman DJ-tapaamisen jälkeen koko lisenssiasiasta ei ole kuulunut mitään. Eikä ihme – asian nostattaman mekkalan jälkeen on molempien organisaatioiden etujen mukaista, että asian annettaisiin hieman viiletä ennenkuin sitä puidaan uudestaan.
En päässyt Teoston ja DJiden toukokuiseen tapaamiseen paikalle, mutta olin Skypen välityksellä kuuntelijaosallistujana ja jaoin tapaamisen pääpointteja Twitterin välityksellä kokouksen aikana. Huomattavaa oli, että Teoston edustajat olivat selvästi hämmentyneitä kuinka aktiivisesti DJ:t ajoivat asiaansa – ei ainoastaan lisenssien järkeistämistä vaan niiden poistamista. Poistamista perusteltiin useilla argumenteilla, joihin DJ-puolen hämmästykseksi Teostolla ei ollut päteviä vastauksia.
Jyväskylän Ylioppilaslehden artikkelista käy ilmi, että Teosto on päivittämässä vuodenvaihteen tienoilla DJ-lisenssiä – enemmän tai vähemmän tämän palaverin yhteydessä nousseiden epäkohtien pohjalta.
Teosto perustelee DJ-lisenssin olemassaoloa mm. sillä, että digitaalisten kappaleiden lisenssiehdot kieltävät julkisen esittämisen. Tämä julkisen esittämisen kielto löytyy niin iTunesin kuin Beatportin ja lukuisten muiden kauppojen ehdoista. DJ-lisenssillä ikäänkuin ostetaan tämä julkisen esittämisen lupa. Sama julkisen esittämisen kielto löytyy kuitenkin myös CD-levyistä, joiden julkisesta esittämisestä ei Teostolle kuitenkaan tarvitse erikseen maksaa. Teoston kokouksessa DJ:t kysyivätkin, mikä tekee digitaalisesta formaatista jollain tavalla CD:tä tai vinyyliä arvokkaampaa. Palaveri kiteytyikin lopulta vaatimukseen, että fyysinen ja digitaalinen formaatti tulisi saattaa samalle viivalle. Tilanne on Teostolle ongelmallinen: mikäli samalle viivalle saattaminen toteutetaan niin, että fyysinenkin formaatti otetaan DJ-lisenssin piiriin, muuttuu DJ-lisenssi entistä vanhentuneemmaksi ja monet edelleen vinyyliä tai CD:tä suosivat soittajat liittyvät arvostelijoiden joukkoon. Mikäli toivottu muutos tapahtuisi ja digitaalinen otettaisiin fyysisen formaatin rinnalle, tarkoittaisi tämä digitaalisen formaatin putoamista DJ-lisenssin piiristä ja käytännössä DJ-lisenssi lakkaisi olemasta.
DJ-lisenssi on esimerkki Teoston ja Gramexin vanhentuneista käytännöistä, jotka eivät ole enää missään tekemisissä nykypäivän digitaalisen maailman kanssa. Siinä missä DJ:t fiilistelevät markkinoille tulevia uusia soittovälineitä, joilla musiikkiteoksia ja niiden osia pystyy muokkaamaan, remiksaamaan, yhdistelemään ja looppaamaan lennosta, mietitään tekijänoikeusjärjestöissä kenelle kahden kappaleen mashupista pitäisi tilittää rahat vai pitäisikö niiden esittäminen kieltää kokonaan. Huvittavaa on myös, että jokainen tällainen työkaluraita – looppi, vokaalipätkä tai efekti – lasketaan DJ-lisenssissä erilliseksi “uraksi”, joista pitää lukumäärän mukaan maksaa. Kyllä – Gramex todellakin puhuu lisenssiehdoissaan “urista”, mikä kertonee vuosikymmenestä, jolle DJ-sopimus oikeammin kuuluisi.
Teosto – ja erityisesti Gramex – ovat molemmat myöntäneet, että klubi- ja marginaalisen musiikin soittamisesta kertyvien rahojen ohjaaminen oikeille tekijöille on haastavaa. Mitä pirstaloituneemmaksi ja marginaalisemmaksi klubeilla soitettu musiikki muuttuu, sitä hankalammaksi tämä tehtävä käy. DJ-tapaamisessa alan ammattilaiset tekivät selväksi, että haluavat kannattaa musiikin tekijöitä ja maksaa heille, mutta tällä hetkellä Teosto ja Gramex epäonnistuvat tärkeimmässä tehtävässään – rahan tilittämisessä näille artisteille. Elektronisen musiikin artistien rahansaannin kannalta Teosto ja Gramex ovat täysin tarpeettomaksi käyvä välikäsi. Erittäin harvoille klubimusiikin artisteille on aidosti hyötyä Teoston ja Gramexin DJ-lisensseistä keräämistä rahoista.
Ainakin vielä keväällä Teoston ja Gramexin välinen kommunikaatio oli pahasti jumissa eikä pyynnöistä huolimatta yhteistä DJ-lisenssiä oltu pystytty kehittämään. Tästä syystä maksua harkitsevat DJ:t joutuvat tutustumaan kahden organisaation erilaisiin maksu- ja lisenssiehtoihin. Kuitenkin ymmärtääkseen tämänhetkisiä lisenssiehtoja DJ:n tulisi olla koulutukseltaan jokseenkin lakimiehen tasolla. Lisenssiviidakon monimutkaisuudesta kertoo paljon, että Teosto ja Gramex joutuvat lunttaamaan verkosta toistensa lisenssiehtoja niistä kysyttäessä.
Näyttäisi, että Teosto on miettinyt harrastelijoiden ja ammatti-DJiden eroa. Sieltä oltiin minuun yhteydessä ja pyydettiin nimeämään “Missä menee raja (keikkojen lukumäärässä) ammattilaisen ja harrastelijan välillä?”. Koko kysymyksenasettelu paljastaa Teoston lähtökohtien järjettömyyden. Erityisesti klubimusiikin puolella keikkojen lukumäärä ei korreloi millään tavalla levysepän ammattimaisuuden kanssa.
Kuitenkaan tämänhetkinen yhdensuuruinen lisenssimaksukaan ei toimi. Moni DJ aloittaa uransa epäsäännöllisillä keikoilla ja Suomesta löytyy valtavasti marginaalista musiikkia soittavia DJ:itä, jotka soittavat julkisia keikkoja vain silloin tällöin. Näille DJ:ille lisenssimaksu on kuitenkin saman suuruinen kuin ammatti-DJ:ille, jotka soittavat 5 keikkaa viikossa. DJ-lisenssi hankaloittaa merkittävästi uusien DJiden aloittamisen mahdollisuuksia – kenellä aloittelevalla DJillä on halua ja rahaa laittaa satoja euroja vuodessa pelkkiin lisenssimaksuihin? Lisäksi DJ-lisenssi tasapäistää musiikkikulttuuria: mainstream-musiikin keikkoja tekemällä pystyy paremmin maksamaan lisenssimaksunsa kuin marginaalista musiikkia soittamalla.
DJ Orkidea kiteytti Jyväskylän Ylioppilaslehdessä asian hienosti: “Lisenssi taiteellisen itseilmaisun harjoittamiseen tuntuu nykymaailmassa todella absurdilta asialta”.
Orkidea arvioi samassa artikkelissa, että konemusiikkipuolella 90-95% DJ:istä ei maksa lisenssejä. Uskoisin, että Ravintola-DJ -puolella lisensseihin on varmasti ratsioidenkin myötä tartuttu hanakammin. Kun miettii suomalaisten DJ:iden määrää ja lisenssimaksun suuruutta, ovat Teoston ja Gramexin keräämät summat esimerkiksi organisaatioiden radioilta keräämiin summiin nähden todella pieniä. Koko DJ-lisenssi on täysin periaatteellinen ja kosmeettinen asia, josta Teosto pätevien argumenttienkin puutteessa (ja vanhentuneeseen tekijänoikeuslakiin vedoten) haluaa pitää kiinni vain yhdestä syystä: jos DJiden lisenssi poistettaisiin tai ehtoja kevennettäisiin merkittävästi, olisi jonossa heti useita muita tahoja (liikunnanohjaajat etunenässä), jotka vaatisivat samaa asiaa.
Haluan DJinä kannattaa artisteja sekä musiikintekijöitä ja edistää musiikin myyntiä. Tämänhetkinen DJ-lisenssi ei kuitenkaan anna yleisölleni, soittamilleni artisteille tai itselleni mitään lisäarvoa vaan yksinomaa vaikeuttaa ja monimutkaistaa työtäni. Rikon DJ-lisenssin ehtoja vääjäämättä käsitellessäni musiikkia tavoilla, jotka ovat tämän päivän DJ:ille täysin luonnollisia. Uskon vahvasti, että DJ-lisenssi ei ole oikea tapa taata, että kannattamani artistit saavat korvauksen työstään enkä siksi halua tukea millään tavoin sen jatkuvuutta.