Muuttaisitko Berliiniin?

Muuttaisitko Berliiniin?

Huomioita Berliinin ja Saksan hyvistä ja huonoista puolista asuinpaikkana.

*** “Ich bin ein Berliner” -John F Kennedy

+ Ruoan hinta ja laatu

Halvan hinnan lisäksi kaikenlaista lähiruokaa, biosafkaa ja erilaisia erikoisruoka-aineita on saatavilla pienistä lähimarketeistakin. Näitä tuntuu olevan jokaisessa kadunkulmassa. Ruokakulttuuri on erittäin keski-eurooppalainen enkä keksi siitä kovasti moitittavaa.

+ Alhaisempi ALV

Tämä kulkenee käsi kädessä edellisen kohdan kanssa. Viimeisen korotuksen jälkeen eroa Suomeen on 5 prosenttiyksikköä, mikä alkaa näkyä jo yleisessä hintatasossa.

+ Tegel on Euroopan paras lentokenttä

Nimeä yksikin Euroopan pääkaupungissa sijaitseva kenttä, josta on mahdollista päästä kaupungin keskustaan 19 minuutissa. Siis 19 minuuttia koneen ovelta kotiovelle. Julkisella liikenteellä. Toivottavasti Brandenburgin uusi kenttä ei valmistu ikinä.

+ Toimiva, nopea, kattava julkinen liikenne

Vaikka kunnon berliiniläinen kiroaakin Ringbahnin toimivuutta ensimmäisten lumien aikana ja korjaustyöt halvaannuttavat U-bahn -linjoja tämän tästä, on kaupungin laidalta toiselle liikkuminen yllättävän vaivatonta – ja turvallista – erityisesti yöaikaan.

+ Sushin hinta-/laatusuhde

Siinä missä vaikkapa Helsingissä sushi vaikuttaa olevan hieman tyyriimpi ja tyylikkäämpi ruokavaihtoehto, on Berliinissä ruoka vakiintunut tavalliseksi lounasruoaksi. Kaupungista löytyy useita halpoja sushibuffeteja, joiden ruoan laatu on erinomainen. Testaa vaikkapa ravintola Kyo Torstrassella.

+ Kurzstrecket takseissa

Yhteensä neljä euroa alle 2km matkasta? Yöllä ja kolmen kaverin kanssa? 

+ Ei asiakasmääräkohtaista hinnoittelua takseissa

Kilometritaksa on Suomen ja Saksan takseissa jokseenkin sama, mutta taksimatkustamisesta tekee houkuttelevaa edellä mainitut lyhytmatkat (kurzstrecket), pidemmillä matkoilla aloitusmaksun määrä (3,2e) ja erityisesti se, ettei hinta muutu, istui taksissa yksi tai neljä matkalaista. 

+ Klubien aukioloajat

Anna klubeille vapaus päättää aukioloajoistaan ja näet kolme asiaa tapahtuvan: 1) Ulkonakäyminen muuttuu helpommaksi ja rennommaksi (erityisesti näin perheellisen näkökulmasta) kun klubille voi liikahtaa vaikkapa sunnuntaina kahdelta iltapäivällä. 2) Humalahakuinen juominen vähentyy, kun ei ole mihinkään kiire. Samalla väkivalta klubeilla ja taksijonoissa putoaa minimiin. 3) Taksijonoissa ei ole väkivaltaa, koska taksijonoja ei edes synny, kun koko kaupungin klubit eivät tyhjene kaduille klo 03:30.

+ Pikkuputiikit ja -kahvilat kaikkialla

Starbucks, Wayne’s Coffee, Robert’s Coffee ja vastaavat loistavat poissaolollaan. En tiedä kannustaako saksalainen lainsäädäntö suomalaista paremmin yrittämiseen, mutta yksityisten, pienten kahviloiden ja putiikkien kaupunkikuvassa on jotain paljon aidompaa kuin brändättyjen ketjuliikkeiden seassa. Käy fiilistelemässä, shoppailetko mielummin Kurfürstendammilla vai Kastanienalleella?

+ Kaupunkitilan käyttö

Berliinissä julkisen tilan käyttö on Helsinkiin verrattuna huimalla tasolla. Ulkoilmatapahtumia syntyy tämän tästä (myös talvisaikaan) hylättyihin rakennuksiin, puistoihin ja jopa S-Bahn -asemille. Poliisi vaikuttaa olevan erittäin myötämielinen rauhallisesti sujuville tapahtumille ja edistää asenteellaan julkisen tilan luovaa käyttöä. 

+ Asumisen kustannukset

Viimeisen viiden vuoden aikana asumisen kustannukset ovat nousseet Berliinissä räjähdysmäisesti. Silti edelleen kaupungin keskustasta löytää edelleen asuntoja, joissa neliövuokra on alle maagisen 10e/m2 -rajan.

+ Sairasvakuutuksen edut

Tällä kolikolla on ehdottomasti kaksi puolta, mutta se toinen näyttää hyvältä. Kun sairasvakuutus on kunnossa, maksat käytännössä kaikesta hoidosta yhteensä maksimissaan 10e/3kk. Tämä kattaa yksityislääkärit, fysioterapiat, magneettikuvaukset jne. 

+ Alkoholikulttuuri ja -lainsäädäntö

Alkoholin vapaa ostaminen ruokakaupoista, anniskelu klubeilla kellonaikaan katsomatta ja Spätkauf-kioskit, jotka myyvät alkoholia(kin) kellon ympäri eivät ole tehneet koko kaupungista alkoholisteja. Kun alkoholia ei kohdella ongelmana, ehkä sitä opitaan myös silloin käyttämään oikein.

+ Keltainen lehdistö ei omista katukuvaa

Saksasta löytyy myös iltapäivä- ja juorulehdistö (tunnetuimpana esimerkkinä Bild), mutta lööppimainonta puuttuu katukuvasta kokonaan. Ei tarvitse tehdä pitkää reissua pois Suomesta huomatakseen taas palatessaan, että keltainen lehdistö käytännössä omistaa katukuvan. Yhdistettynä edellämainittuun brändikahvilaviidakkoon julkisesta kaupunkitilasta on tehty erityisesti Helsingissä kaupallistettu ja levoton.

+ Sosiaalipalvelut vastasyntyneiden perheille

Äitiyspakkausta taidetaan ihailla kaikkialla Suomen ulkopuolella sosiaaliturvan huippusaavutuksena, mutta eivät perhepalvelut Saksassakaan huonolle tasolle jää: Jokainen odottava äiti saa henkilökohtaisen, ilmaisen kätilön, joka tekee useita kotikäyntejä raskauden aikana ja sen jälkeen. Kaupungin sosiaalityöntekijä käy henkilökohtaisesti yhden tai useamman kerran jokaisen vastasyntyneen luona. Vastasyntyneen äidille tarjotaan kaksi ilmaista voimistelukurssia, valtiolta saa 12kk:n vanhempainrahan. Kaikki äidin lääkitys on raskauden aikana ilmaista ja lapsen lääkkeet ovat ilmaisia ensimmäisten elinvuosien aikana.

+/- Pöytiintarjoilu

Pöytiintarjoilu pienissäkin kuppiloissa on kivaa, mutta pitkittää ja hankaloittaa usein vierailua tarpeettomasti, erityisesti lounasruuhkan aikoihin

 

**** “Saksa on paska maa” -Seppo Räty

– Ensimmäisen kämpän hankkimisen kierre

Tarvitset Schufan (todistuksen luottotiedoistasi) saadaksesi asunnon. Saadaksesi Schufan tarvitset pankkitillin. Saadaksesi pankkitilin tarvitset osoitteen. Saadaksesi osoitteen tarvitset asunnon. Toista tarvittaessa.

– Bürgeramtin uskomaton jonotusjärjestelmä

Jokainen Berliiniin muuttava tutustuu Bürgeramtin jonotusjärjestelmään. Jos toimisto avataan klo 09:00, on jonossa klo 08:15 jo 165 ihmistä ennen sinua. Meneillään olevan jonotusnumeron näkee ainoastaan tupaten täynnä olevassa ja tukahduttavan kuumassa odotushuoneessa. Kun vuorosi tulee neljän tunnin odottamisen jälkeen, saat kuulla, että tarvitset vielä sen yhden dokumentin, josta et ollut kuullutkaan. Nähdään taas ensi viikolla!

– Korttimaksamisen kehitysmaa

Tuntuuko absurdilta kantaa jatkuvasti toistasataa euroa taskussa “varmuuden vuoksi”? Korttimaksamisen mahdollistava ravintola, ruokakauppa tai putiikki on Saksassa poikkeus. Suomessa taksimatkojen tai baarissa ostetun oluen maksaminen kortilla on normaalia. Saksassa se ei vaan onnistu.

– Käteisautomaattien pankkikohtaisuus

No, jos korttimaksaminen ei kerran onnistu, täytyy saada käteistä. Mutta kun käteisautomaatit ovat pankkikohtaisia ja “väärästä” automaatista käteisen nostaminen maksaa parhaimmillaan 5e extraa. Hulluksihan täällä tulee.

– Päiväkoti- ja peruskoulutusjärjestelmä

Berliinissä on parhaillaan (kevät 2013) menossa iso kampanjointi päiväkotipaikkojen lisäämiseksi. Kuulemma koko Saksan mittakaavassa päiväkotipaikkatilanne on hyvä, mutta Berliinissä edelleen vuodenkin odotusjonot päiväkotiin ovat tavanomaisia. Päiväkotien ryhmät ovat isoja, hoitajia aivan liian vähän ja pedagogiikka peräisin DDR:stä. Peruskoulujärjestelmässäkin on niin paljon heikkouksia, että rikkaiden yksityiskoulut ovat nostaneet päätään viime vuosina ja korostaneet maan luokkajakoa entisestään.

– Deutsche Bahn ja vain tulostettuna kelpaavat liput

VR ei ehkä kulje ajoissa, mutta ei vahvasti mene Deutsch Bahnillakaan. DB:n 90-luvulla elämisen kruunaa fakta, että netistä ostetut liput täytyy olla tulostettuna paperille tai ne eivät kelpaa. Jollakin logiikalla iPadin ruudulta esitetty tosite junalipusta on vähemmän validi kuin sama dokumentti paperille tulostettuna. Näin on, vaikka molemmissa on sama luettava viivakoodi. Mukanasi on myös ehdottomasti oltava sama luottokortti kuin millä liput on ostettu.

– Teitittely

Milloin viimeksi teitittelit lääkäriäsi, kukkakaupan myyjää, opettajaa, samanikäistä vuokraisäntääsi tai klubin portsaria? Tervetuloa kokeilemaan.

– Postipakettien toimittaminen

Saksalaiset ovat neuroottisen tarkkoja omasta yksityisyydestään (Suomen kaltainen verkkopalvelu sairasvakuutus- tai veroasioille on täysi mahdottomuus – samaan tapaan kuin oman sosiaaliturvatunnuksen antaminen esim. puhelimessa). Tästä huolimatta iso osa toimittamattomista postipaketeista ei päädy takaisin postiin vaan naapurillesi tai alakerran pubin takahuoneeseen, josta voit käydä sen sitten noutamassa. Ilmoitus naapuriin viedystä paketista voidaan jättää esim. rapun alaoveen teipillä. Kuten ystäväni totesi, Saksan posti on vienyt crowdsourcingin täysin uudelle tasolle. 

– Kaltmiete/warmmiete

Asuntoa vuokratessa hankaluuksia aiheuttaa, että vuokrahinta ilmoitetaan ns. “kylmänä” eli ilman lämmityskustannuksia. Ja lämmityksen ja sähkön hinnat ovat Saksassa noin 33% Suomea korkeammalla. 70m2 asunnossa vuokra lämmityskustannusten kanssa on noin 200e/kk ilmoitettua kalliimpi.

– EBK

Niin perverssiltä kuin se suomalaisesta tuntuukin niin isossa osassa vuokrattavia asuntoja ei ole lainkaan keittiötä. Huone keittiölle siis löytyy, mutta keittiökalusteita ei. Keittiön muodostaa kaksi seinästä työntyvää vesiputken pätkää, loput pitää rakentaa (omakustanteisesti) itse. Vuokrakämppiä katsellessa kannattaa kiinnittää huomiota kirjainsarjaan EBK, joka kertoo, että asunnossa on kalustettu keittiö.

– Kämppien eristys/lämpötila

Tilanne lienee viime vuosien aikaan parantunut, mutta edelleenkin Berliinistä löytyy paljon asuntoja, jotka lämmitetään kamiinalla ja noiden lämpötila laskee yön aikana ulkoilman tasolle. Homeongelmat asunnoissa ovat yleisiä. Homeasuntojen remontointi hoidetaan Berliinissä maalaamalla homeseinät uudelleen ja tuulettamalla asuntoa parin vuorokauden ajan.

– Kämpissä ei ole kaappeja

Kun vuokraat asunnon, asunnossa ei Suomen tapaan tule mukana minkäänlaisia kaappeja. Vaate-, eteis- ja säilytyskaapit on ostettava itse. Myöskään kellarivarasto ei ole tavanomainen osa asuntoa.

– Verotuksen hankaluus

Saksan verotus on niin monimutkainen, että käytännössä kaikki paikallisetkin palkkaavat veroilmoituksen täyttöä varten ammattilaisen. 

– Hausfrau-verotus

Naimisissa olevasta pariskunnasta se kumpi tienaa enemmän, maksaa vähemmän veroja. Vähemmän tienaavaa puolestaan verotetaan ankarammin. Kuulostaako tasa-arvoiselta vai Hausfrau-aikakauden jutuilta? 

– Sairasvakuutuksen hinta

Vaikka sairasvakuutuksen edut ovat huikeat, maksaa sairasvakuutus satoja euroja kuukaudessa. 300-400e kuukausittainen sairasvakuutusmaksu ei ole epätavallinen.

– Työpäivien pituus

Suomalaiseen 09:00-17:00 -työpäivään tottuneille on Saksassa luvassa yllätyksiä, kun työpäivät venähtävät helposti pitkälle illan tunteihin. Monet työpaikat suosivat liukuvaa työaikaa, mutta käytännössä työteon peaktime on vasta klo 16:00 jälkeen, joka tekee mahdottomaksi käyttää liukuvaa työaikaa hyväkseen saapumalla aikaisin ja lähtemällä aikaisin.

– Saavutettavuus esim. lastenvaunuilla julkisessa liikenteessä

Hissit ja rampit pyörätuoleille ja lastenvaunuille puuttuvat suurimmalta osalta S- ja U-bahn -asemista. Saavutettavuus Suomen julkisessa liikenteessä on uskomattoman hyvällä tasolla Saksaan verrattuna.

– Tippaus

Työntekijöiden palkka ja toimeentulo ei ole riippuvainen tipeistä, mutta edelleen se on tapa, josta ei päästä (tai edes haluta päästä?) eroon. Hyvästä palvelusta tippaa mielellään, mutta tavan vuoksi tippaaminen on tarpeeton lisä taksimatkaa tai ravintolaillallista.

– Knödel

Knödel saa palkinnon Saksan inhottavimpana ruokana. Kuvittele keitetty peruna, jonka jätät pöydälle päiväksi, lämmität sen sen jälkeen mikrossa, jotta saat aikaan tennispallomaisen pehmeäkön ja limaisen koostumuksen. Nauti erilaisten liharuokien kanssa.

– Lebkuchen

Jouluinen “herkku”, joka maistuu märältä piparkakulta, jonka on annettu kuivua päältä ja jätetty sisus pehmeäksi. Jää kiinni suun sisäpuolelle. Kakkospalkinto Saksan inhottavimman ruoan listalla.

– Gema

Saksan Teosto on saanut aikaan paljon uskomattomampia vetoja kuin mihin Suomen vastaavat järjestöt ovat tähän mennessä pystyneet. Kaikki Saksan kansalaiset osaavat nimetä Geman johtuen Youtuben blokkausilmoituksista, jotka estävät kaikkien videoiden katselun, jotka sisältävät mitä tahansa isojen levy-yhtiöiden musiikkia.