tl;dr – Vuonna 2015 oli kaksi hyvää keikkaa. Vuosi 2018 oli vähän parempi.
Taaksepäin ei pitäisi hirveästi kurkkia, mut viime vuosi oli hyvä muistutus kuinka nopeasti jutut menee ääripäästä toiseen. Koko vuoden 2015 aikana mulla oli yhteensä kaksi hyvää ja onnistunutta keikkaa (ja _monta_ rimanalitusta). Vuoden lopulla tää larppi ei enää hirveästi kiinnostanut.
Ja sit heti perään tuli 2018 ja sen ekat 40 päivää, jotka pyöräytti kaiken ympäri. Oli uudenvuodenkeikka Kansalaistorilla 75000 ihmisen edessä (juu, jännitin), perään loppuunmyyty Hello2018-b2b Orkidean kanssa, Uuden Tanssimusiikin Listan starttaus YleX:llä. sessiot Cari Lekebuschin studiolla Tukholmassa, konemusaseminaari ja oldskool-rave -setti 26 Years of Dance -risteilyllä, Helsingin Sanomien huomioima 10-vuotisjuhla radiossa ja loppuunmyyty Point Breakin Kuutio-eventti Musiikkitalossa.
Ja oltiin vasta helmikuussa.
Loppuvuosi onneksi hitusen vähemmällä vauhdilla, mut siellä mm. Kaupunginmuseon Helsinki Clubbing -näyttelyn The Circus -osuuden kasaus, levyjensoittoa aamu-TVssä Alaskassa, YleXPop Vaasan torilla, muutto Berliiniin ja 10 viikkoa ulkomaanradioo, trancekeikka(!) Ääniwallissa(!!) Classical Trancelationsin jatkoilla, muutto takaisin Helsinkiin, perjantain ohjelmien nouseminen YleX:n toiseksi kuunnelluimmaksi Areenassa, 10 sinkkujulkaisua sekä se Tukholmassa alkuvuonna tehty vinyyli, joka keräsi kolme TOP100 -sijoitusta Beatportissa. Efon ja kumppaneiden tekemät joulupäivän umpitäydet teknobileet Pleasurekraftin kera sekä lopulta tää yllä olevan kuvan säänpieksemä uudenvuodenpläjäys Senaatintorilla ja sen jälkeinen loppuunmyydyt Hello2019-soitot, jonka jälkeen loskassa kotiin tsygäillessä oli melko tyhjä olo. Mut eri tavalla kuin 2015.
Tätä riemua ja energiaa on ollut ilo huutaa ulos perjantaisin radiossa. 2018 todentotta antoi enemmän kuin otti – nyt sit vuonna 2019 on mun vuoro jakaa hyvää kaikin voimin eteenpäin. Saa tulla hakemaan.
