Kun elektronisen musiikin piireissä aloitetaan tai yritetään jotakin uutta, seurauksena on aina vastalauseiden ja arvostelijoiden muuri. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää vaikkapa vastapystytettyä KlubiWikiä, elektronisen musiikin tietokantaa. Wiki on saanut monilla forumeilla osakseen läjän kritiikkiä niin sisällöstä kuin koko ideasta. Tämä on huvittavaa, koska Wikin idea perustuu nimenomaa siihen, että kriittisyys poikisi parempaa sisältöä. Kritisoijat tuhlaavat aikaansa ja energiaansa kirjoittamalla aiheesta forumeille, kun voisivat tuottaa samalla vaivalla Wikistä parempaa.
Muistan myös, kun NTF:ää startattiin. Monet pohjoisen promoottorit haukkuivat niin ulkoasun, toteutuksen ja sisällönkin ennenkuin hyväksyivät sen yhdeksi promootiokeinoksi, joka ehkä oikeasti toisi uusia ihmisiä tapahtumiin. Sama keskustelu lienee aikoinaan vellonut niin Fi-rave -listan, Platinumin ja Klubituksenkin ympärillä.
Samoin kun vastapidetyn Dance Republicin ensimmäiset tiedot tuotiin forumeille hieman ylikorostetunkin suurella hypellä, superlatiivien karsastajat ymmärsivät heti aukaista suunsa ja haukkua koko tapahtumakonseptin. Vasta DJ-lineupin julkaisemisen myötä leuat loksahtivat auki muista syistä.
On aina helpompi arvostella tekijöitä kuin tehdä itse. Uuden luominen ja vanhan kehittäminen vaatii rohkeutta ja luovuutta. Arvosteleminen, piruilu ja epäileminen ei vaadi kumpaakaan. Se on väsyneiden, kateellisten ja turhautuneiden hommaa.
Täytyy muistaa, että elektronisen musiikin yhteydessä puhutaan aina marginaalimusiikista, vaikka Shapeshifters soisikin Suomen TOP10:ssä. Kirjoitin aiemmin, että DJ-blogit ja -websaitit muuttuvat silmissäni aidosti mielenkiintoisiksi, jos ne sisältäisivät enemmän henkilökohtaisia ajatuksia tästä musiikki- ja DJ-kulttuurista. TeemuP kritisoi ajatusta omassa blogissaan:
“I don’t know if what this world really needs is loads of DJs ranting on about music and culture among other things. We’ve already seen what harm music journalism has done in this world and I just can’t believe that DJs are any better.”
Hyvä pointti, mutta mielestäni marginaalimusiikki ja ajatukset siitä sietävät tulla esille ja kuulluiksi. Valtavirrasta poikkeava elektroninen musiikki ei koskaan tule pärjäämään suurille tuotantokoneistoille, mutta keskustelua, ajatuksia ja ehdotuksia siitä voidaan siitä huolimatta kasvattaa, kehittää ja viedä eteenpäin. Blogit ja henkilökohtaiset web-saitit tuovat forumeita ja web-yhteisöjä tehokkaammin esille yksilön mielipiteitä. Nikon tallentamaa ajatusta mukaillen:
“Blogging is loud thinking, opensourcing thoughts to improve them.”
Edellämainittujen kehittäminen ja työstäminen vaatii työtä. Se on tekijöiden työmaa, jossa pelkät arvostelijat ja skeptikot eivät pärjää. Tekemisestä, kehittämisestä ja uskosta omaan (marginaaliseen) juttuun viime aikojen paras esimerkki on omalla kohdalla Basso-lehti.
Törmäsin lehteen sattumalta paikallisessa Prismassa ja otin irtonumeron mieleenkiinnosta matkaan. En tiedä ovatko arvostelijat ja kritisoijat jo ehtineet kertoa kuinka tällainen julkaisu vie kaiken uskottavuuden lehden edustamalta “urbaanilta musiikilta ja kulttuurilta” ja kuinka oikeasti mielenkiintoiset artistit on jätetty koko lehdessä mainitsematta. Ehkä ovat.
Mutta en tiedä myöskään, onko kukaan ehtinyt mainita, että kyseessä on oikeasti erittäin mielenkiintoinen ja hauska julkaisu, joka maalaa mielenkiintoisia henkilökuvia, joka on taitettu erittäin näyttävästi ja ammattimaisesti ja joka ei hehkuta häiritsevästi joka toisella sivulla lehden taustalla olevaa Bassoradiota tai muita instansseja. Moni aloittava, nuorisokulttuuriin vähänkään liittyvä lehti voisi ottaa tästä mallia. Toivottavasti Roihun toimijilla on jo irtonumero.
Jutut eivät jää ainoastaan musiikkikulttuurien varaan vaan mukana on hyviä ja oivaltavia artikkeleita lehden teeman (“rikos kannattaa”) mukaisesti. Vaikka toimituksellisia lapsentauteja vielä löytyykin, on ensinumeroksi lehdellä erittäin hyvät saumat jatkamiseen.
Kuitenkin tietynlaista perehtymistä tekno/house-skaalan artisteihin voisi toivoa tulevaisuudessa. Nyt esimerkiksi erittäin mielenkiintoinen Sam&Gigi-juttu jää torsoksi ja yksi palsta käytetään pelkästään toimittajan tietotaidon puuttumisen kuvaamiseen. Vastapainoksi Mufflerin ja K2:n haastattelut ovat mukavan viihteellistä luettavaa ja juttu Grimestä toi paljon uutta tietoa mihin hiphop/breakbeat-skene voisi tulevaisuudessa olla menossa. Kannattaa ostaa ja lukaista läpi.
Juuri tällaisia tekijöitä tarvitaan enemmän. Ei puhujia. Tekijöitä. Ja lisää Bassoa.
