Aiemmin mainitsemani flyerikysely pyörii edelleen kivasti, vastauksia on tullut jo pitkälle kolmatta sataa.
Lähetin toissapäivänä ensimmäiset kopiot toisesta kyselystä, joka on tarkoitettu ainoastaan suomalaisille graafikoille ja klubipromoottoreille. Sen sisältö ei ole aivan niin simppeli kuin netissä levinneen kyselyn vaan kysymykset on suunnattu selvästi aiheen kanssa työskenteleville.
Yhdeksän kysymyksen seassa udellaan muunmuassa:
“Miten klubin tai tapahtuman kohdeyleisö näkyy suunnittelemissasi flyereissä?“,
“Mikä on flyerin merkitys klubille?” ja
“Millainen on forumimainonnan ja e-flyereiden suhde perinteiseen flyeriin?“.
Jo tähän mennessä saadut vastaukset ovat erittäin mielenkiintoisia ja korkeatasoisia. Odotan innolla pääsyä koko aineiston kimppuun.
Flyerikysely otti erittäin hyvin tulta alleen. Alle vuorokaudessa kerättiin yli 170 vastausta ja niitä putoilee edelleenkin mukavaa vauhtia. Asetin tavoitteeksi saada 150 vastausta ennen joulua, joten otoksesta tulee varsin mainio. Lisäksi näyttää, että ihmisillä on paljon sanottavaa mieliinpainuvimmista flyereistä, joten pelkkään numerostatistiikkaan ei tarvitse tyytyä.
Ja vieläkään ei ole myöhäistä – kyselyn pääsee tekemään tästä.
Kajaanin ja Raahen keikat ylittivät kaikki odotukset ja huolimatta vähästä unesta ja reilusta määrästä kilometrejä, oli päällimmäinen fiilis kokoajan mukavan rento.
Kajaanin Club96 on alueen ykkösyökerho. Kolmessa kerroksessa toimiva ruokaravintolan, baarin ja klubin onnistunut risteytys on loistava paikka klubitapahtumille. Tanssilattia on alimmassa kerroksessa hieman syrjässä, mutta täyttyi siitä huolimatta jo hyvässä vaiheessa iltaa.
Kaasin kanssa on menneen kesän ja syksyn aikana tehty reilusti yhteisiä keikkoja, joten soundi on tullut tutuksi puolin ja toisin. Ehkäpä siksikin tuntui luontevalta ilman ennakkosuunnitteluja vetää koko ilta back2back-soitantana.
Normaalisti jaettu soittovuoro nostaa riskiä soittaa erittäin epätasainen ja rikkonainen setti eikä varsinaisen kokonaisuuden tuntua synny. Nyt kuitenkin flow oli erinomainen, ehkäpä juuri tutun soundin ja pitkän kuuden tunnin setin myötä.
Kaasin kanssa jatkoimme seuraavana aamuna Raaheen, jossa ykkösyökerhon tunnelmista siirryttiin täysin eri maastoon. Bilepaikkana oli vanha panimo, joka vetää maksimissaan hieman toistasataa ihmistä illan aikana. Pieni, ahdas, matala tila maanpinnan alapuolella, paljon hippejä, rock-väkeä, tupakansavua, kynttilöitä, seinäkirjoituksia, puupöytiä – ja kunnon meininki :) Etenkin breiksut saivat porukkaan vauhtia, kuten videosta voi päätellä. Kaasi kuvasi videon lisäksi myös muutamia otoksia paikasta.
Loistoviikonloppu näin vuoden ehtoopuolelle.
Keräätkö flyereitä?
Huomaatko julisteita katukuvassa?
Vihaatko emailitse tapahtuvaa markkinointia?
Osallistu kyselyyn ja auta kartoittamaan Suomen flyerikulttuuria sekä tapahtumamarkkinointia.
Vastaaminen vie noin 3-10 minuuttia.
Kysely on osa flyereihin liittyvää pro gradu -työtäni.
Tulokset julkistetaan myöhemmin täällä blogissa.
KYSELYYN
(muistathan painaa SUBMIT-nappia kyselyn lopuksi:)
Vastaan mielelläni aiheeseen liittyviin kysymyksiin.
Kiitos ajastasi!
P.S. Ja niin – kyselyn linkkiä saa levittää vapaasti alan ihmisille, saiteille, forumeille ja postituslistoille.
Universal julkaisi tänään DJ Orkidean A Place Called Happiness -mix-albumin.
Viime aikoina julkaistuista mix-albumeista muunmuassa Thrillseekersien ja Ronski Speedin uusimmat eivät ole juuri vakuuttaneet. Tracklistit vaikuttavat heittämällä kasatuilta ja biiseistä osa on jo auttamattomasti kulunut vähänkään genreä seuraavan korvissa. Sinällään tämä on ongelma etenkin trance-piireissä, jossa biisin elinkaari on kutistunut äärimmäisen lyhyeksi ja muutamia viikkoja vanhat biisit unohdetaan “puhkisoitettuina”.
MixCD-albumin tekeminen ei ole yhden yön duuni, joten biiseissä on oltava potentiaalia puhkikulumista vastaan tai sitten niiden on pysyttävä sinkkujulkaisun tuolla puolen albumin julkaisemiseen saakka. A Place Called Happiness onnistuu molemmissa.
Miksauksen avaa Marc Mitchellin ja Orkidean yhteisteos Eternal Love. Marc Mitchellin biisit ovat aivan omaa luokkaansa nykytrancen seassa ja miehen kyky luoda ajatonta soundia on tullut vastaan jo useasti aiemminkin. Avausraita ja myöhemmin kuultava remix Orkidean Beautifulista puhuvat saman faktan puolesta.
Beautiful-remix on samalla hyvä esimerkki raidasta, johon aika ei ole kajonnut muun trancen tapaan. Soitin biisin ensimmäistä kertaa keikalla noin vuosi sitten Oulun Edenin Paradise-kylpyläbileissä ja vastaanotto oli huikea. Edelleenkin raidasta löytää joka kuuntelulla lisää tarttumapintaa – ei kovin tavallista nykytrancelle.
Mitchell-tuotannon lisäksi levyltä löytyy Orkidean riisutuntyylikäs remix Way Out Westin Killasta, joka sai valmistuttuaan loistavan vastaanoton Armin van Buurenin radio-ohjelman(kin) myötä. Vinyylisinkku näkee päivänvalon 21.11.
Viimeisenä esimerkkinä täytyy nostaa esiin levyn mielenkiintoisin raita. Lowlandin ja Slusnik Lunan uudelleenkasattu versio KLF:n legendaarisesta Last Train To Trancentralista pääsee ison yleisön kuuluville ensimmäistä kertaa. Herrat tekivät biisin käytännössä kokonaan uudelleen soittaen osia jopa samoilla laitteilla kuin KLF. Alkuperäisestä on samplattu vain pieniä osia. Tuloksena on yllättävän nykyaikainen mutta silti oldskool-vivahteensa säilyttävä raita, joka ei takuulla pysy missään muotissa, joita trance-rallit nykyisin noudattelevat.
Kokonaisuutena A Place Called Happiness on nykytrancetarjonnan syvissä vesissä pilkahdus kirkasta valoa: vielä tehdään oikeastikin laadukasta trancea ja löytyy biisejä, joihin on satsattu kasapäin fiilistä.
StreetBeatin sivuilta löytyy lyhyt sample joka biisistä ja SB:n lisäksi ainakin Free Record Shop myy levyä maanlaajuisesti. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Ohessa vielä Universalin tiedotteet – ensimmäinen, toinen.
Podcasteissa suurin viehätys piilee siinä, että koskaan ei tiedä mitä musiikkia soittimelleen saa – paitsi tietysti mistä kategoriasta. Ongelmaksi muodostuu helposti kuitenkin hyvien podcastien löytäminen – lähetykset, joissa taso säilyy laadukkaana kerrasta toiseen ovat oikeasti kiven alla. Lisäksi etenkin jenkki-podcastit ovat erittäin huonolla äänenlaadulla nauhoitettuja.
Tässä etsimisen helpottamiseksi muutamia laadukkaiksi todettuja Podcasteja. Linkin voi liittää suoraan podcasteja tukevaan ohjelmaan, esimerkiksi iTunesiin.
Hypnotic Music DJ Sets
DJ mixes from Hypnotic Music french independent house music label.
Hieman kokeellisempaa, mutta groovaavaa housea useilta eri artisteilta.
Naked Rhythm DJ Loka
DJ mixed deep house direct from Loka’s gigs in NYC’s glam-swank hipster underground. Tätä suosittelinkin jo aiemmin. Loistavia deep house -settejä New Yorkista paikallisen DJ Lokan miksaamana.
DJ Trevo Podcasting Zone
Finalmente anche DJ TrEVo ha il proprio servizio di podcasting! Just niin… Trevo soittelee kivaa popahtavaa housea ja löpisee levottomia italiaksi biisien väliin. Yeah! ;)
Johan Inkinen livesets
Johan Inkisen livesettejä Hollannista, Oslosta, Visbystä, Tukholmasta ja eri festareilta. Elektroa, electronicaa ja äänimaailmoja. Vain 96kbps :(
DJ Milovanov
Venäläinen DJ vääntää loistavia house-settejä. Podcastissa jo valmiina toistakymmentä täysipitkää miksauksta. Cast oli tätä kirjoitettaessa alhaalla – toivottavasti tulee vielä online.
Nopealla silmäyksellä kaikki tranceen suuntautuneet podcastit ovat hävinneet omasta musiikkikirjastosta. Suurin osa on ollut täyttä roskaa – mukaan on mahtunut joko teknisesti täysin nollasuorituksia tai sitten lähinnä Safri Duoa sisältäneitä tekosia. Saa vinkata, jos vastaan tulee positiivisia yllätyksiä.
Kemin No:Status-päätösilta nousi odotetusti kauden parhaaksi. Tunnelma oli mainio, busseilla Rovaniemeltä saapunut yleisö täytti lattian heti alusta ja vierasartistit CiD ja Dallas Superstars hoitivat potin odotetusti. Paljon hymyileviä kasvoja ja hyvää musiikkia, juurikaan muuta ei onnistuneeseen iltaan tarvita :)
Tässä vielä oma tracklist illalta:
Orion @ No:Status Season Closing 11.11.2005 00:00-01:30
01. Kid Creme – Down and Under (acapella)
02. Fat Boy Slim – Right Here, Right Now
03. Michael Jackson – Thriller (Unknown remix)
04. Ty Tek – Feel My Fire
05. Steve Lawler – That Sound (Milk&Sugar remix)
06. Infusion – Natural (Stel’s Therapeutic Dub)
07. Deee-lite – Groove Is In The Heart (Oliver Moldan remix)
08. Benjamin Theves – Texas
09. Madonna – Hung Up (Booty Inc remix)
10. Angello & Ingrosso – 82-83
11. Sucker DJs – Le Bon
12. Planet Funk – Chase The Sun (Hank Scorpio remix)
13. Seven David Jr – Fuego (Ben Delay remix)
14. Montero – Captain Hook
15. Pryda – Aftermath
16. Benjamin Bates – Whole
17. Wednesday Rolls – The Best Day
Kiitos Ismo, CiD, Hessu, Niina, Satu, Alex, Kalle, Oula, Jomppe, Illikainen, Beige-Markku, Rovaniemen bussiporukka, Oulun ja Tornion poppoot ja Kemin bileväki. Oli hauska ilta :)
Viime kuun aikana ei tullut vastaan yhtäkään julkaisua, joka olisi pessyt menneen listan ykkösbiisin. Fuego siis tässäkin kuussa ykkössijalla, Discopolisin tapaan ainakin kaksi kuukautta putkeen.
Fuegon lisäksi listalla muutama hyvä uusi tranceraita, suomisoundia, pirun kovia basslineja (mm Infusion) sekä tietysti Madonnaa ;)
ORION’S TOP CHOICES 10/11/2005
01. Seven David Jr – Fuego (Ben Delay remix)
02. Infusion – Natural (Stel’s Dub)
03. Szartd – Tenso
04. Pryda – Aftermath
05. Madonna – Vogue (DJ Orion remix)
06. Jay Lamar – Rollin’ On
07. Waveforms – Radar
08. John Dahlbäck – Prankster
09. Wonderland Avenue – White Horse
10. Madonna – Hung Up (Booty Inc remix)
11. Beckers – Jet Lag Slave
12. Gareth Emery – Backlash
13. Benjamin Bates – Whole (Steve Angello remix)
14. Way Out West – Killa (Orkidea vs Dallas Superstars remix)
15. Montero – Captain Hook
16. Sucker DJs – Le Bon
17. Cloudbreak – Difference
18. Angello & Ingrosso – 82-83
19. Deee-lite – Groove Is In The Heart (Oliver Moldan remix)
20. Benjamin Theves – Texas
Meli lähetti ensimmäiset kuvat Visbystä ja Tukholmasta. Slideshow.
Itse tein pienen gallerian suosituimmista Flickr-tililleni kertyneistä kuvista.
Teen parhaillaan gradua flyereistä.
Tähän liittyen teetin ystävieni avustuksella viime perjantain Jack-klubilla kyselyn klubimarkkinointiin liittyen – tässä osa kyselyn vastavalmistuneista tilastoista:
Jack-klubin asiakkaista
60 % oli miehiä ja 31 % naisia (9% oli nähtävästi epävarmoja;)
Mikä media oli tavoittanut asiakkaan?
Flyeri 41 %
Juliste 17 %
Web-mainos 21 %
Email 17 %
Lehti-ilmoitus 26 %
Puskaradio 55 %
Mistä asiakas saa yleensä flyerin käteensä?
Liikkeistä 28 %
Oppilaitoksista 34 %
Suoraan jakajilta 45 %
Klubeilta 40 %
Entä kerääkö asiakkaamme flyereitä?
Kyllä 29 %
Ei 69 %
Yllätyin, että julisteeseen oli kiinnitetty niin vähän huomiota – käytännössä ennen isoja klubitapahtumia tämä kaupunki tapetoidaan niillä.
Osa asiakkaista oli ilokseni täysin ilmaisen markkinoinnin uhreja – web-mainokset ja email olivat tavoittaneet viidenneksen. Ja niin – oli puolet klubiväestä oli puskaradion vaikutuspiirissä, joten tapahtumasta oli puhuttu. Hyvä niin.
Teetän kyselyn vielä parissa muussa kaupungissa lähitulevaisuudessa sekä jollakin toisella klubilla Rovaniemellä. Ja nettikyselykin on tulossa Pohjois-Suomen ulkopuolella asuville – ihan näin vertailun vuoksi.
Sunnuntai.
Rio88600:n jatkobileet kestivät optimaalisesti juuri niin pitkään kuin pitikin. Sain kyydin aamukuuden jälkeen Kajaaniin, torkahdin hetkeksi rautatieaseman penkille ja nousin junaan seitsemän pintaan.
Oulussa satoi vettä kaatamalla, mutta muutamaa tuntia myöhemmin tilanne oli jo toinen. Rovaniemellä maa oli valkoinen ja hengitys höyrysi junasta noustessa. Oulussa satanut vesi oli jäätynyt veturiin pitkiksi ja ohuiksi jäänoroiksi. Kotiin kävellessä oli sunnuntaifiilis – viikonloppu oli ollut erittäin onnistunut.
Nyt on viisi päivää aikaa ladata akkuja ennen Kemin No:Status-päätösiltaa ja sadan rovaniemeläisen bussireissun hostaamista varten. Seuraavana viikonloppuna pitäisi palata Kajaaniin (odotan Vaalan ja Kontiomäen pystyynkuolleiden juna-asemien iloista jälleennäkemistä :P) ja jatkaa siitä Raahen Jackpot-iltaan.
Muutama uusi juttu sunnuntaihin:
Melin Islannin kuvien jälkeen voimme olettaa näkevämme seuraavan kolmen viikon ajan kuvia Visbystä. Tyttö saapuu perille myöhään maanantai-iltana.
DJ Luccan download-osasto on jälleen kunnossa. Uutena tuttavuutena ainakin yksi keikkavideo (joka nopeasti vilkaistuna vaikutti aika nihkeältä) ja Carl Cox radio-ohjelmaan tehty miksaus (58mb).
Helsingin Rose Gardenin ääniongelma on ratkaistu. Vuoden parhaan tiedotteen duunasi paikan isäntä Lil’ Tony.
Moi, vihdoin olemme saaneet rakentaa mieluisen sound systeemin Rosikseen. Jos joku on ihmetellyt miksi soundi on ollut niin vaisu tämän ensimmäisen vuoden, on syynä ollut yksinkertaisesti eräs asukas Iso-Robalta, jonka asuntoon on kuulunut bassot meiltä.
Ongelma on ratkaistu, Rose Garden osti asunnon. Now we have BASS.
Esimerkillistä klubitoimintaa :)
Sunnuntai-ilta päättyy tähän. Nukun varmasti 16h ensi yönä.
Lauantai.
Heräsin vajaan neljän tunnin yöunien jälkeen. Aamujuna Kajaaniin ja siitä edelleen autolla Sotkamoon. Tihkusateinen Rovaniemi oli yhtä riemukas ilmestys kuin sen taakseen jättävä kuolemanväsynyt DJ.
Ja junamatka Kajaaniin on aina yhtä synkkä.
Rovaniemen ja Oulun välinen osuus on vielä jokseenkin siedettävä, kun välissä ei ole mitään sivistystä (eikä Kemiä lasketa), mutta Oulusta eteenpäin alkaa kuolleiden kylien varsinais-suomi.
Paltamo… Vaala… Kontiomäki…
Ratapihoja, joilla lojuu kasapäin metallirojua ja vanhoja vaunuja ja joilla juna jarruttaa useimmiten vain näön vuoksi. Tunnelma on pysähtynyt ja marraskuisen lauantai-iltapäivän vesisade vain vahvistaa tunnetta.
Missään ei näy ketään.
Sotkamossa olikin sitten jo eläväisempi tunnelma. Hyvien kylpyläsessioiden ja alkufiilistelyjen jälkeen Rio88600:n meininki saatiin näppärästi liikkeelle. Kolmen vuoden tauon jälkeen uudelleen henkiinherätetty klubi oli juuri sellainen kuin Sotkamolta voi odottaakin – ja juurikin siksi toimi erinomaisesti.
Hieman helpompi soundi olisi varmasti ollut sotkamolaisten mieleen enemmän, mutta oldskool-linjauksellakin koettiin tällä kertaa työvoitto.
Jay Mellin viimeisteli illan muutamalla yllärispiikkauksella ja Rozallan Everybody’s Freellä, josta löytyy videotallennekin (34mb).
Perjantai.
Jack.
Viimeinen Jack oli halloweenin uhri. Kärvistelin monta tuntia tapahtuman alusta hajalla alkuillan yllättävän pienestä väkimäärästä, joka kylläkin ylitti helposti NiteTrainin normaaliperjantain. Muissa baareissa olleet halloween-kekkerit verottivat hieman ja odotukset lokakuun alussa loppuunmyyneen Orkidean keikan jälkeen olivat korkealla, joten pientä kylmää hikeä pukkasi heti kun jonoa ei näyttänytkään muodostuvan.
Täysin turhaa stressausta.
Bileet onnistuivat erinomaisesti, uudet valot tekivät hyvää jälkeä ja isommaksi raivattu tanssilattiatila näytti miellyttävän yleisöä. TomiK ruuvasi erinomaisen funkyn housesetin – ehdottomasti parhaita housepohjaisia DJ-settejä mitä olen kuullut pitkään aikaan. U&K jatkoi Tomin soundeista hieman kierommalla meiningillä, mikä ei näyttänyt yleisöä häiritsevän. Elektropörinät ja tiukka back2back iski näppärästi ja porukka oli loppumetreille asti pähkinöinä :)
Gateway hoiti lämppäriosuudensa tunnetulla varmuudella ja valmisti meiningin hyvin TomiK:ta varten. Mitäpä muuta olisin olettanutkaan.
Takuuvarma Jack.
Omista kuvista onnistui vain pari hassua, mutta Pi laittoi Flickriin kasan paljon kertovia otoksia.
Tässä vielä video (26mb) aivan illan loppumetreiltä.
pHinn on empiirisesti tutkinut, että klubitapahtumien järjestäminen on todentotta turhauttavaa puuhaa ja katkeroittaa marginaalimusiikin promoottorit ennenpitkää.
Mitä siis yleisö haluaa klubitapahtumilta? Secrets revealed!
Menen tästä nauttimaan kumuloituneesta turhautumisestani :)
Viikon musiikkilinkkivinkki.
Mr.A tarjoilee mp3-muodossa kuuden ja puolen tunnin settinsä Helsingin Danceteriasta. Kyseessä on livenauhoite viime viikonlopulta, kun kelloja siirrettiin talviaikaan ja maestro sai tunnin lisää soittoaikaa.
Kokoa filellä on näppärät 550mB, mutta pienen latailun jälkeen kuunneltavaakin riittää hetkeksi.
Lataa!
Älytön kokonaisuus :)
Ystäväni San Mejor asioi tänään kanssani Rovaniemen Free Record Shopissa. Mukaan tarttui kolme levyä, kaksi täysipitkää levyä ja yksi CD-sinkku.
Viisi minuuttia ostotapahtuman jälkeen San Mejor huomaa, että CD-sinkussa ja toisessa albumissa on kopiosuojaus ja kiirehtii palauttamaan niitä liikkeeseen.
Myymäläpäällikön kanssa käydään seuraava keskustelu:
San Mejor: -Hei, mä haluaisin palauttaa nämä levyt, koska näissä on kopiosuojaus ja haluan kuunnella näitä mun mp3-soittimella.
Myymäläpäällikkö: -Ai, no mut voihan sen kopiosuojauksen kiertää.
Say what? Free Record Shopin myymäläpäällikkö kertoo, että voihan sitä yhden rikoksen tehdä.
Oliko tosiaan niin, että myymäläpäälliköllä ei ollut hajuakaan, että kopiosuojauksen kiertäminen on rikos vai oliko moraali vain niin rikoksenteon osalta niin löyhä, että samaan tapaan olisi voinut sanoa “Ai, no mut voihan sen levyn varastaa myös meiltä”.
Ja miten kävi levyjen palautusten kanssa? Free Record Shopilla on politiikka, että rahoja ei palauteta yli viisi euroa kalliimmista levyistä. CD-sinkku siis palautettiin rahana, mutta toinen albumi tuli takaisin lahjakorttina.
Sillähän voisi ostaa vaikkapa uuden kopiosuojatun levyn Free Record Shopista. Ehkäpä ystävällinen henkilökunta voisi jopa opastaa kopiosuojauksen kiertämisessä. Tai ohjeethan voisi vaikkapa painaa suoraan lahjakortteihin!