Orion

Warm-up
22:00-23:30

Way Out West – Melt
Benz & MD – Dead Calm
Introvert – Future
Benz & MD – Wonder
Sheep – Untitled
Probspot – Blueberry
Lingua Franca – The Calling
Deep Dish – Flashdance
Planet Funk – The Switch (King Unique Remix)
Probspot – Discotheque
Danny Casseau – Master Fu
Realistic – Infernal Machine (Chris Liebing mix)
Remy & Roland Klingenberg – Till Ya Drop
Der Dritte Raum – Trommelmaschine
+
Bob Sinclar – Gym Tonic

Olen viime aikoina kirjoittanut useaankin otteeseen vinyyliDJiden siirtymisestä CD-formaattiin ja syvästä inhostani mp3-DJitä kohtaan
(kts. kirjoitukset Technicsin uusi soitin ja My Top10).
Sain myös pari viikkoa sitten aimo kasan lokaa niskaani, kun menin musiikkiforumilla arvostelemaan henkilöitä, joiden mielestä on “ihan ok” hankkia sellainen biisi mp3-muodossa, jota ei voi mistään saada ja vielä soittaa sitä yleisölle. Haloo??

Paul Oakenfold tarttui tänään julkaistussa CNN:n artikkelissa samaan asiaan. Yksinkertaisesti pakko lainata tähän pari herran mielipidettä:

“With the latest players you can do a lot of the tricks that you can’t do with vinyl. That makes things easier, but you’re losing the art of DJing to a certain extent.”

“The most important thing is the crowd and I don’t think they want someone up there DJing on a laptop. It’s impersonal. With vinyl, people can see what the DJ’s doing. Can you imagine Grandmaster Flash on a laptop? The art form has gone.”

“It’s the difference between going to the cinema and watching a DVD. There are certain movies you have to see on the big screen, to see the full picture and get lost in it. For me it’s the same with music.”

“I’d much rather go to a record store than download music. I like to browse, to look at the sleeve and find out who’s the hot new producer. It keeps you fresh and keeps you ahead of the game.”

Ja loppukaneetiksi:
“I’m still happiest with two turntables and a box of records.”

Edelliseen Teostoa koskeneeseen kommenttiin liittyen vastaus:

Totta tuo, mitä mainitsit Teoston ja Gramexin osuuksista. Ehkäpä tämä kaikki henkilöityy kuitenkin hyvin pitkälle juuri Teostoon sen julkisuuskuvan vuoksi.

Myös mielipiteiden puolesta ja artistin näkökulmasta katsottuna asia on juuri niin kuin kirjoititkin. Voinet kuitenkin ymmärtää turhautumisen tunteen, kun elektronisen musiikin tilaisuutta järjestettäessä sekä Gramex että Teosto haluavat konemusiikin soittamisesta rahaa. Näistä tapahtumaluonteisista illanvietoista maksetaan könttäsumma erittelemättä sen kummemmin illan aikana soitettuja raitoja. Tällöin raha ei todellakaan kulkeudu oikeille artisteille, joiden musiikkia on soitettu – toisin kuin esim radiosoitossa, jonka tyyppiseen rahastuspolitiikkaan kommentissasi nojasit.

Mikäli Teosto tai Gramex rahastaisi näitä virsi-iltoja samaan tapaan könttäsummilla (tuskin niissä laulettuja virsiä alettaisiin yksitellen listaamaankaan), tilanne olisi aivan sama – raha ei kulkeutuisi oikeille artisteille.
Taksimatkojen yhteydessä tilanne on vielä absurdimpi: radio maksaa Teostolle maksut soittamistaan biiseistä, mutta taksi maksaa tämän uudestaan avatessaan radion asiakkaan aikana. Tämän mukaanhan artistin kuuluisi saada suurempi palkkio taksissa soitetusta biisistään.

Tällaisissa tilanteissa mennään oman henkilökohtaisen käsityskykyni yli. Käydessään rahastamaan uskonnollisia tilaisuuksia (joilla ei ole tarkoitus olla kaupallisia) Teosto ei minun mielestäni toimi oikein. Myös mainitussa taksiasiassa ja DJn tai promoottorin kannalta katsottuna myös elektronisen musiikin tapahtumissa käytetyssä rahastuspolitiikassa ei ole mitään järkeä. Mutta kuten sanoin, Teostoon kuuluvan(?) artistin kannalta katsottuna mielipiteesi ovat kyllä täysin asiaa.

Viikonloppuna käydyistä musiikkikeskusteluista jäi päähän jo pidempäänkin vaivannut Teostoon liittyvä aihe. Kun nyt iltamyöhäisellä surffatessa löysin sitten http://www.boycott-riaa.com/-saitin, jossa käydään Recording Industry Association of Americaa vastaan, en voinut olla tarttumatta näppäimistöön.

Soitin joskus viime kevään aikana keikalle ajellessa Teostoon ja kysyin pari kysymystä liittyen DJn työhön.
1) Voiko DJ polttaa CDr-kopion vinyylistä, jonka hän omistaa ja käyttää tätä CDr-levyä keikoillaan säästääkseen vinyyliä?
2) Mikäli DJ saa promokopion julkaisemattomasta biisistä suoraan artistilta käteen CDr-muodossa, saako DJ soittaa tätä?

Ja vastauksena:
1) Ei saa. Kyseessä on ns. “uudelleenmekanisointimaksu” – kun tuotat kopion jostain kappaleesta muuhun kuin yksityiseen käyttöön, joudut maksamaan. Eli jos Teoston setä tulee, kun soitat CDr-levyä ja alkuperäinen vinyyli on vieressä “todisteena”, niin sakkokynä viuhuu. Lovely.
2) Ei saa (mikäli artisti siis on Teoston jäsen). Koska musiikki on Teoston jäsenen tekemää, se ei ole vapaata. Laitonta sellainen siis kuin mikä. Teoston mukaan sillä ei siis käytännössä ole väliä, saatko raidan suoraan artistilta vai poltatko sen netistä suoraan levylle.

Onko tässä mitään järkeä?

Teoston ahneus nähtiin jo vuonna 1998, kun se ensimmäisen kerran alkoi rahastaa seurakunnan virsilauluiltoja. Virsilauluiltoja?? Kun mietitään kuinka paljon niitä virsiä loppujen lopuksi veisataan, niin siinähän on aikamoiset rahat saatavilla – näin Teoston näkökulmasta. Vaikka tapauksesta nousi valtakunnallinen kohu, Teosto jatkoi asiansa ajamista viimeksi vielä tämän vuoden toukokuussa. Aiheen etenemisestä pidetään jonkinmoista kirjaakin. Samaan hengenvetoon Teosto kävi kiinni takseihin. Vuonna 2002 joulukuussa korkein oikeus päätti, että takseissa soiva musiikki on julkaista esittämistä ja siitä täytyy maksaa. Hulluinta on, että päätöksen mukaan “jos taksinkuljettaja ei soita musiikkia asiakkaiden läsnäollessa, taksi ei tarvitse Teoston lupaa”. Onkohan tätä valvottu?

Teosto tarjoaa tosin DJille kopiointimaksua. 200e vuosimaksua vastaan voisi kopioida 501-700 laillisesti hankittua raitaa toiseen formaattiin. Wau! :/ Lieneekö tämä mahdollisuus saanut suurta suosiota DJiden keskuudessa, puhuttiin sitten baari- tai klubiDJistä?

Ennen pitkää joko Teosto nöyrtyy tai yhä useammasta DJistä tulee lainsuojaton. Uskallan veikata vain jälkimmäistä, kun katsoo sitä intoa, jolla Teosto juoksee virsien vierillä näkyvien dollarinkuvien perässä. Yleistyvät mp3-formaattia tukevat DJ-välineet, musiikin laillinen ostaminen verkosta (kuinka laillista tämä lienee Teoston näkökulmasta?) ja DJ-harrastuksen suuri suosio viittaavat siihen, että CDr-DJitä tulee vain enemmän ja enemmän tulevaisuudessa.
Jos Teosto ei anna periksi edes uudelleenmekanisointimaksujen kohdalla ja höllennä otettaan promokopioiden suhteen, ei voi olettaa sen pärjäävän niiden DJiden kanssa, joilla ei ole halua eikä rahaa hankkia musiikkiaan muualta kuin mp3-muodossa verkosta (saati sitten maksaa “DJ:n vuosisopimusta” Teostolle).

Teosto menee kovaa vauhtia samaan suuntaan kuin RIAA. Odottelen innolla oikeudenkäyntejä, jos Teosto keksii ratsata teknobileitä ja alkaa miettiä niissä pyörivien CDr:ien tarkoitusta. Pienen musiikkikulttuurin alahaaran kannattajana en näe, että Teosto olisi tuonut yhtään mitään hyvää sille osalle kulttuuria. Ne Teostomaksut, jotka olen pidetyistä bileistä maksanut, ovat menneet jollekin jarisillanpäälle radiosoittotuottona. En minä teknomusiikin soittamisesta ehkä välttämättä halunnut jarille maksaa.

Boikotoisin Teostoa muutenkin kuin vain sanoin – jos tietäisin kuinka.

Orion – BeatBox Mix 09/04 (Live on Radio Helsinki)

A short snack for you who were already waiting a new full-lenght mix to appear. Recorded in the middle of September and broadcasted 06.10.2004 in Radio Helsinki’s BeatBox-program (hosted by DJ Eliot Ness). It’s full of frash breaks and techy sound, nine tracks in 30 minutes.
Download and leave some greetings behind :)

Pieni välipala – 30min breaks/tech -miksaus. Lähetettiin Radio Helsingin taajuudella eilen Eliot Nessin BeatBox-ohjelmassa, tallennettiin nauhalle syyskuun puolessa välissä. Palautetta sopii jättää :)

Tracklist
1. Intro
2. Shiloh – Dream On (Electrofly – ELECTRO011)
3. Deepsky – Talk like A Stranger [Burufunk remix] (Yoshitoshi – YO008)
4. Benz&MD – Wonder [Grayarea’s “America’s Hat” remix] (Hope – HOPE051)
5. Move-Ya! & Steve Lavers – Monkey Scratch (Audio Bug – ABR002)
6. The Prodigy – Girls [Idiotech remix] (unreleased)
7. Probspot – Discotheque (Lost Language – LOST037R)
8. Headroom – Brazil Over Chicago (Evil Deception – EVIL16)
9. Sebastian Ingrosso – Get It Back (Refune – REF003)

Download it! [40 mB]

Radio Helsingin taajuudella pyörivä Eliot Nessin BeatBox-ohjelma lähettää nyt keskiviikkona 06.10.2004 allekirjoittaneen 30 minuutin breaks/tech-miksauksen. Miksaus tulee ohjelmassa klo 22:00-00:00 välisenä aikana.

Radio Helsingin stream:
www.radiohelsinki.fi

Ja tracklist:
Orion – BeatBox09/04 (breaks,tech)

1. Intro
2. Shiloh – Dream On (Electrofly – ELECTRO011)
3. Deepsky – Talk like A Stranger [Burufunk remix] (Yoshitoshi – YO008)
4. Benz&MD – Wonder [Grayarea’s “America’s Hat” remix] (Hope – HOPE051)
5. Move-Ya! & Steve Lavers – Monkey Scratch (Audio Bug – ABR002)
6. The Prodigy – Girls [Idiotech remix] (unreleased)
7. Probspot – Discotheque (Lost Language – LOST037R)
8. Headroom – Brazil Over Chicago (Evil Deception – EVIL16)
9. Sebastian Ingrosso – Get It Back (Refune – REF003)

Hi!

I just finished a new mixtape – a short full-on mix including fresh breaks and tech stuff. If you are willing to have a copy, please send me e-mail with a subject Mix or leave your own email-address to the space below (click on Comment to do that).
—
Sain juuri valmiiksi uuden miksauksen – lyhyehkön, mutta ajavan breiksu- ja tech-kokonaisuuden. Jos haluat saada kopion itsellesi, lähetä mailia minulle otsikolla Mix tai jätä mailiosoitteesi tähän alapuolelle klikkaamalla Comment-linkkiä.

Have a nice day :)

Orion @ Locomotive XtraVaganza
02:00-03:30
Move Ya! & Steve Lavers – Monkey Scratch
Prodigy – Girls (Idiotech Remix)
Shiloh – Dream On
Deepsky – Talk Like A Stranger (Burufunk remix)
Maria Nayler – Angry Skies (Terrestial Vox Mix 1)
Probspot – Discotheque
Der Dritte Raum – Trommelmaschine
Bedrock – Heaven Scent (DJ Orion re-edit)
Sensorica – Few Days Away
Marco V – Automanual
Headroom – Brazil Over Chicago
Sebastian Ingrosso – Get It Back
Cohen vs Deluxe – Just Kick! (Carl Cox mix)
Unknown – Untitled
Peak Twins – The One (edit)
Sasha vs Underworld – Xpanding Girl
Joey Beltram – The Infinite Wisdom
++
Opus III – It’s A Fine Day

Oli kyllä aika käsittämättömän hyvät torstaikekkerit. Tällaista ei oo ollut pitkään aikaan.. :)

Paikallinen musiikkikirjasto (jossa on muuten aivan älyttömän hyvät kokoelmat) otti minuun yhteyttä ja pyysi listaamaan kaikkien aikojen TOP-10 albumit täydentääkseen myös omaa kokoelmaansa. Intouduin tekemään listan minulle tärkeiden ja minuun eniten vaikuttaneiden pitkäsoittojen pohjalta – listattu kokonaisuus kuvaa varsin hyvin musiikillista kaarta, jonka olen käynyt läpi vuosien varrella.

Kaikkien aikojen TOP-10 -vaikuttaja-albumit

01. Sven Väth – The Harlequin, The Robot and The Ballet-Dancer (Eye-Q – 1994)
Ballet-sarja lienee yksi kaikkien aikojen onnistuneimpia trance-tuotoksia sanan alkuperäisessä merkityksessä. Levylle on kerätty tuon ajan soundimaailma aina ambientista ajavampiin raitoihin.

02. Way Out West – Intensify (Distinct’ive Breaks Records – 2001)
Intensify on harvoja 2000-luvulla ilmestyneitä trance/progressive-pitkäsoittoja, johon ei juuri heikkoja hetkiä mahdu. Jokainen raita ansaitsisi singlejulkaisun – ja niinhän yllättävän monelle onkin käynyt. Stealthista ja Mindcircuksesta julkaistut remiksit eivät kuitenkaan koskaan saavuttaneet alkuperäisen luomaa fiilistä.

03. Underworld – The Second Toughest Of The Infants (Junior Boy’s Own – 1996)
Juanita, Pearls Girl, Rowla… Vinyylijulkaisulta jäi puuttumaan Born Slippy, joka nosti Underworldin suuren yleisön tietoisuuteen. Täydellinen kokonaisuus raitoja downtemposta teknoon.

04. The Future Sound Of London – Dead Cities & Lifeforms (Virgin – 1994 & 1996)
Ostin aikoinaan Dead Citiesin ennen Lifeformsia. Molempien levyjen synkät, synteettiset, futuristiset mutta silti luonnonläheiset soundimaailmat nostavat levyt omassa listassani pitkälle Aphex Twinin Selected Ambient Worksin yläpuolelle.

05. The Prodigy – Experience & Music For The Jilted Generation (XL – 1992 & 1994)
Onko Prodigy tehnyt näiden jälkeen lähellekään yhtä hyvää albumia? Itselläni ensimmäiset ravet, varastobileet ja koko musiikin aikakausi kietoutuu hyvin vahvasti juuri näiden albumien ympärille.

06. Aphex Twin – I Care Because You Do (WARP – 1995)
Muistan nähneeni tämän levyn vuonna ’95 joissakin kotibileissä ja kuunneltuani hauskan kannen vuoksi pari minuuttia Alberto Balsam -raitaa, päätin ostaa itselleni saman levyn. Sama CD soi edelleenkin usein – oman aikakautensa kuvia, mutta silti musiikkia, joka ei juuri iästään kärsi.

07. Underworld – Dubnobasswithmyheadman (Junior Boy’s Own – 1996)
Underworldin ensimmäinen pitkäsoitto. Dark&Longia ja Cowgirlia on remiksattu menneiden kahden vuoden aikana kyllästymiseen asti ja albumin kaksi viimeistä raitaa ovat edelleenkin omia downtempo-suosikkejani. Kuolematonta soundia.

08. Cygnus X – Hypermetrical (Eye-Q – 1995)
Ei se iänikuinen Orange Theme vaan Kinderlied, Turn Around ja Indakasa. Tämä albumi on trancea parhaimmillaan, juuri sitä mitä se vuonna ’95 oli ja mitä sen yhä pitäisi olla.

09. Sasha – Involver (Global Underground – 2004)
Sashan tuotantoa olisi tähän listaan voinut valita enemmänkin. Valitsin kuitenkin näistä uusimman, joka tuskin jättää Airdrawndaggerin sivussa epäilystäkään Sashan tuottajantaidoista. Northern Exposure 1:n ohella Involver taivuttelee artistialbumin ja mixCD:n rajoja ja luo upean kokonaisuuden, johon jaksaa uppoutua kerta toisensa jälkeen. Kolmesta ensimmäisestä raidasta ei saa tarpeekseen.

10. Zero 7 – Simple Things (Ultimate Dilemma – 2001)
Trip Hoppia, downtempoa ja jazzia omintakeisella tavalla kauniisiin vokaaleihin yhdistelevä Zero 7 nousi suosikkieni joukkoon hitiksikin haukutulla Destiny-biisillä. Simple Things on albumi, joka on kokonaisuus, otti välistä vain yhden kappaleen tai kuunteli koko albumin kerralla.

+
11. Scooter – …And The Beat Goes On (Club Tools – 1995)
Tämä albumi ansaitsee muutakin kuin vain virnistelyä ja hymistelyä. Rhapsody In E, Raving In Mexico ja Beautiful Vibes ovat oman aikansa ralleja, jotka toimivat yhä tänäänkin. Vaikka Scooter muuttuikin tämän albumin jälkeen huomattavasti kaupallisempaan suuntaan, on tämä pitkäsoitto ainakin omalta osaltani allekirjoitettava.