Alkaneen vuoden myötä iso määrä ihmisiä on noussut vastustamaan uutta tekijänoikeuslakia ja vaatimaan muutoksia ja selvennyksiä siihen. Tekijänoikeuslaki kuitenkaan ei tuonut mitään kovin merkittäviä muutoksia DJ-toimintaan liittyen – tilanne sen suhteen on ollut tukala jo pitkään.
BBC uutisoi perjantaina digitaali-DJiden olevan täysin pihalla copyright-asioista. MP3-biisejä keikoillaan soittavat DJt joutuvat tästä lähtien maksamaan 200 punnan vuosimaksun, jonka jälkeen he saavat soittaa levyiltä tehtyjä digitaalikopioita sekä nettikaupoista ostettuja MP3:sia julkisesti.
Suomessahan maksu on ollut olemassa jo pitkään. Gramexin sivuilla kirjoitetaan:
Äänitetiedostokaupoista (esim. www.biisi.fi ja www.cdon.com) ladattuja äänitteitä saa käyttää ainoastaan yksityiseen käyttöön. Mikäli äänitteitä halutaan käyttää ammattitoiminnassa, esim. DJ:nä esiinnyttäessä, tarvitaan erillinen kopiointilupa Gramexista.
Käytännössä siis: jos ostat mp3-kaupasta biisin, joudut maksamaan sen saamisesta käyttöösi, mutta joudut vielä maksamaan uudestaan Gramexille sen käytöstä mikäli haluat soittaa sitä julkisesti.
Myös Teostolla on näppinsä pelissä:
Kun tallennat musiikkia julkista esityskäyttöä varten, tarvitset tallenteen tekemiseen Teosto/NCB:n luvan. Tallennuskorvaus maksetaan jokaisesta uudesta tallenteesta silloin, kun tallenne tehdään.
Teosto tarjoaa myös DJ-sopimusta (.pdf), jotta rahan maksaminen Teostolle olisi mahdollisimman helppoa.
Missään ei kuitenkaan kerrota, pitäisikö minun siis verkkokaupasta ostaamaani mp3:sta soittaessani maksaa Gramexille vai Teostolle. Vai peräti molemmille?
Idioottimaista tässä on myös Teoston ja Gramexin suhtautuminen oman musiikin kopiointiin. Pystyn ymmärtämään, että brittien royalty collection agency haluaa rokottaa 200 punnan maksulla DJitä, jotka soittavat vertaisverkoista ladattuja MP3-raitoja ja kutsuvat itseään DJksi. Minäkin haluaisin. Enkä edes noin pienellä summalla.
Mutta jos yli vuosikymmenen ajan kaiken ylimääräisen rahansa musiikkiin käyttänyt DJ haluaa kopioida itselleen tärkeästä vinyylistä digitaalisen kopion, seuraa vain ongelmia: Jos DJ haluaa suojata sadoilla euroilla ostamansa harvinaisen asetaattilevyn puhkikulumisen ja tallentaa biisin MP3:ksi julkista soittoa varten, hänen tulee maksaa siitä. DJiltä viedään tällä tavoin määräysvalta oman levykokoelmansa hallinnasta ja kokoelman käyttötapoja rajoitetaan.
Teosto ja Gramex eivät varmaankaan ole huomanneet, että etenkin elektronisen musiikin piireissä DJ:t tekevät hitit. DJ:t määrittelevät, mitkä biisit ovat hyviä, DJ:t julkaisevat chartteja ostamistaan kappaleista, suosittelevat niitä ja puhuvat niistä eteenpäin.
Tekemällä työtään DJ:t herättävät kiinnostusta uuteen musiikkiin ja lisäävät musiikin ostamista. Vaikeuttamalla merkittävästi tämäntyyppistä promootiotyötä Gramex ja Teosto puukottavat lopulta vain itseään selkään.
Jos artisti tai DJ ottaisi minuun yhteyttä kotisivuillani esiintyvän miksauksen vuoksi ja toivoisi sen poistamista koska siinä esiintyy hänen musiikkiaan, ottaisin miksauksen välittömästi linjoilta. Kunnioitan artistien mielipiteitä ja toivomuksia heidän musiikkinsa promotoinnin suhteen viimeiseen asti. Kuitenkaan siitä huolimatta että miksauksillani on esiintynyt koko joukko suomalaisia artisteja, minuun on otettu yhteyttä vain positiivisissa merkeissä. Verkossa jaettava DJ-miksaus on monelle tunnetullekin artistille helppo ja uskottava tapa promotoida pian julkaistavaa materiaaliaan.
Kulutan satoja euroja kuukaudessa musiikkiin, maksan keikkapalkkioistani kiltisti verot ja teen järjettömän määrän ilmaista työtä promotoidakseni pienten labeleiden ja artistien musiikkia. Mutta en maksa penniäkään Teostolle tai Gramexille oman laillisesti hankitun musiikkikokoelmani vapaasta käytöstä.
