Kauan odotettu Gramexin DJ-sopimuksen uudistus on julkaistu.
Pähkinänkuoressa homma toimii näin:
– Jos soitat kokonaan digitaalisesti (esim. Serato Scratch ja vastaavat), maksat vain Gramexille tietyn listataksan.
– Jos ostat mp3:sia ja poltat ne CDille, maksat Gramexin lisäksi myös Teostolle.
– Jos rippaat vanhat vinyylisi CD:lle tai muuhun muotoon, maksat Gramexin lisäksi myös Teostolle.
– Jos lopetat maksamisen Gramexille, tulee sinun 24h kuluessa tuhota kaikki lisenssin piirissä olleet kappaleet: “Vuosilisenssin voimassaolon päätyttyä ei sen nojalla lisenssoituja ja valmistettuja tallenteita saa enää käyttää ja tallenteet tulee hävittää vuosilisenssin päättymispäivän kuluessa.”
– Jos käytät Seratoa ja sinulla on käytössäsi 3000:n raidan lisenssi, joudut raportoimaan käytössäsi olevat kappaleet Gramexille: “Valittaessa lisenssimalli DJ–D (3000 uraa), tulee käytettävät ja kopioitavat äänitteet ja niiden urat raportoida yksilöidysti Gramexille.”
Alta löytyy listaus mitä jokaisesta 3000 raidasta tulee eritellä:
Hyvää päivää. Eikö DJ-sopimuksen uudistamisen pitänyt tuoda Gramex 2000-luvulle? Olisi hauska tietää, kuinka moni DJ ryntää nyt tekemään 3000 raidan sopimuksen ja kirjoittaa tarvittavat tiedot kolmestatuhannesta raidasta. En lisäksi löytänyt mistään tietoa, kuinka ko. sopimus päivitetään; Tarvitseeko joka kerta musiikkia ostettaessa eritellä Gramexille ostettujen uusien biisien tiedot?
iTunes ja monet muut digitaaliset musiikkikaupat eivät tarjoa lähellekään tarvittavia tietoja kappaleista, joten homma on melkoinen. Teen aina Tanssi-illan yhteydessä jokseenkin samanlaisen raportoinnin 10-12 kappaleesta, johon kuluu aikaa noin puoli tuntia. Karkeasti arvioituna 3000 kappaletta vaatisi 150 tuntia eli lähes 19 täyttä työpäivää.
Vaikka Gramex ja Teosto ajavatkin eri asioita, on siinä (DJ:n ja musiikin esittäjän mielestä) yksi etujärjestö liikaa. Gramexissa ei näytä olevan oikeasti teknologian ja DJ:n arjen näkökulmasta ajan tasalla olevia päättäjiä ja Teosto kerää jo musiikin esittämisestä tuloja moneen otteeseen. Tällainen käytäntö on ainutlaatuinen ainakin Euroopassa. Yksinkertainen kysymys edelleenkin kuuluu: miksi maksaisin tästä?