iPod Nanon screenissä on ongelmia. Applen uusin tuote on myynyt maailmalla mainiosti, mutta yhä useammat ihmiset valittavat näytön rikkoutuneen ja naarmuttuneen pahasti normaalissa käytössä. Ilmeisesti laite on niin ohut, että se saattaa taskussakin vääntyä hieman ja näyttö menee välittömästi rikki.
Flawedmusicplayer.com on kerännyt saitilleen kokemuksia ja raportoinut yhteydenotoista Applen kanssa. Apple ei luonnollisesti näyttöjä korvaa, koska vahinko on tapahtunut käytön seurauksena.
CMX ihmettelee sivuillaan A.W. Yrjänän nimen joutumista Elvis RY:n listalle, jossa sadat artistit kannattivat ehdoitta uutta tekijänoikeuslakia:
Mikä on nykykantanne nykymuodossaan olevaan tekijänoikeuslakiin? Ainakin vanhemmassa nimilistassa oli A.W. Yrjänän “allekirjoitus” http://tinyurl.com/dv7w3 Itse olen ostanut kaikki CMX levyni, enkä periaatteessakaan ole imuroinut netistä. Mikäli puollatte tekijänoikeuslakia nykymuodossaan, levyjenosto loppuu siihen. Loppuu myös, jos ne tulevat olemaan CD-standardin vastaisia, eli kopiosuojattuja.
Emme kannata tuota nykymuotoa, mikä näkyy levyistämme, jotka ovat normalissa cd-formaatissa. (Y: Täällä on ollut liikkeellä käsitystä, että olen osallistunut ELVIS ry:n adressiin. Se on väärinkäsitys. LUPASIN osallistua adressiin MIKÄLI kannatan sen sisältöä. Mutta en ole koskaan tuota adressia nähnyt enkä siis tiedä sen sisällöstä. Mahtoivat unohtaa? Mikäli vika oli minun, niin anteeksi. Jos minulta oikeasti kysytään, niin lakiin sisältyy joitain typeryyksiä, joita en voi hyväksyä kulttuurin tekijänä, enkä käyttäjänä.)
Myös Sara Nunes raportoi (asteen verran huvittavasti) saitillaan, ettei minkäänlaista lupaa oltu kysytty hänen nimensä lisäämiseen Elvis RYn adressiin.
Useat webbisivut ja blogit ovat liittyneet “Olen rikollinen?“-kampanjaan tekijänoikeuslakia vastaan.
Olen rikollinen? -kampanjan tarkoituksena on avata ihmisten silmät tekijänoikeusrikollisten määrään Suomessa ja kyseenalaistaa uusi tekijänoikeuslaki. Tarkoituksena on myös antaa kasvot näille rikollisille, jotka ovat aivan normaaleja ihmisiä kuten sinä ja minä. Uusi tekijänoikeuslaki tulee kriminalisoimaan kaikki, jotka kopioivat musiikkinsa ostamaltaan CD-levyltä tietokoneelle ja tekevät siitä MP3-tiedoston, jotta pystyisivät soittamaan sitä kannettavissa musiikkisoittimissa.
Toivoin aikaisemmin saitteja, joissa yhdistyisi informatiivisuus ja selkeys tätä asiaa esiteltäessä. Nyt “Olen rikollinen?” edustaa bloggaus-tyyppistä tiedotusta ja EFFI.org tekee saman tiedotetyyppisesti ja hieman virallisemmin.
EFFIin on viimeksi kerätty ilmi tulleet väärät lausunnot ja valheelliset tiedonannot. Tekijänoikeuslaki on läpimätä.
Siivosin ja partitioin kovalevyni uudelleen ja deletoin hirvittävän määrän kaikkea turhaa. Samalla löysin parikymmentä vanhaa kuvaa vuoden 2003 Destinationista, jotka eivät koskaan päätyneet nettiin asti.
Myös julkaisemattomia videoita tapahtumasta löytyi aika läjät, mutta ne saavat vielä odottaa :)
Täällä kuitenkin Destination-kuvia, läjä uusia ja ne tutut vanhat.
Ostin Flyer Soziotope -kirjan, 600-sivuisen A4-kokoisen järkäleen, joka kertoo flyereiden historiasta ja mediakuvasta ja esittelee noin 2500 flyeriä ympäri maailmaa. Opus on osa maailman suurinta kiertävää flyerinäyttelyä ja ehdottoman (halvan) hintansa väärti. Ehdottoman suositeltava ja menee hyvin hyllyyn Brittien oldskool-flyereitä esittelevän Highflyers-kirjan viereen.
Lisäksi pitäisi joskus nähdä livenä (ja sitten myös ostaa) ehdottomasti viilein näppäimistö, mitä vastaan on tullut. OK, se täysin valkoinen ilman kirjainmerkintöjä oli varsin hieno, mutta tässä on sitä jotakin:
Näppäimistö, joka ulkonäköä pystyy muuttamaan käytettävän ohjelman tai pelin mukaan. Näppäinmerkinnät muuttuvat ilmeisesti jonkinlaisen lediteknologian avulla. Tsekkaa sivu (venäjänkielinen, mutta kuvat antavat jo hyvää osviittaa).
Kaupunkimaasturit, nuo Amerikan teiden helmet, ovat ilmeisesti rantautumassa Suomeenkin oikein kunnolla. Luulin ihan viattomasti, että kyseessä on lähinnä vain amerikkalainen ilmiö eikä kellään olisi varaa ja kiinnostusta moiseen Suomessa, jossa bensiinin hinnat hipovat kattoa (ja Jenkkeihin verrattuna pilviä).
Olin näköjään väärässä.
“Kaupunkimaasturit, raskaat ja isokokoiset muotiajoneuvot yleistyvät Suomessa kovaa vauhtia. Myyntiluvut ovat monien mallien osalta jopa kaksinkertaistuneet tänä vuonna. Kaikista myydyistä autoista noin 5 % on maastureita. Ne kuluttavat polttoainetta poikkeuksetta reilusti yli 10 litraa satasella ja vievät tavallista enemmän tilaa kaupungeissa.”
Onneksi joku tajuaa. Tsekkaa www.junttiauto.com ja etenkin “Tuotteet”. Myös kuljettajien kommentit ovat osuvia.
Julisteita bongaa ainakin Rovaniemen katukuvasta.
Kunpa voisin luvata asiasta vähemmän kiinnostuneille, että tämä on viimeinen entryni, jossa käsitellään tekijänoikeusasioita. Juttu alkaa nousta yli äyräiden ja jopa aihetta seuraavan on vaikea käydä läpi kaikkia siihen liittyviä viitteitä ja linkkejä. Kiistaan on selvästi kaksi erilaista mielipidettä – osa (kuten he ja he) kannattaa lain saattamista eteenpäin ilman muutoksia, osa vaatii suuriakin muutoksia.
Monet suomalaiset artistit ovat allekirjoittaneet vetoomuksen, jossa esitetään lain muuttamattajättämistä (kts. edelliset linkit). Tätä perustellaan muunmuassa musiikintekijöiden tulojen turvaamisella ja piratismin vähentämisellä. Hieno ajatus, mutta jos tämä tapahtuu musiikin käyttäjien kustannuksella, homma lähtee käsistä.
Käyttäjien puolella ovat muunmuassa Kuluttajavirasto ja Jyrki J.J. Kasvi joka kertoo Opetusministriön antaneen väärää tietoa tekijänoikeuslaista. Myös Sami-Pekka Haaviston vastine “Kuluttajille valehtelu kopiointisuojausteknologioista ja tekijänoikeuslain vaikutuksista lopetettava välittömästi” on täyttä asiaa.
Jos asiatekstit ovat liikaa, voi syventyä bloggaajien oivaltaviin kirjoituksiin aiheesta. Hyvin kirjoittivat muunmuassa Kasan Tuula, Yhden Kakkupalan Mies sekä Vesapai.
Lopuksi vielä kannattaa tsekata kuinka Tietokone-lehden artikkelia oli muokattu…
No:Status Found Nemo
No:Status päättää vuoden 2005 syyskauden Club Nemossa 11.11.2005 juhlavissa merkeissä. Pääesiintyjäksi Nemon kauden päätösbileisiin on vahvistettu Dallas Superstars, mutta myös muita vahvistuksia on luvassa…
No:Status järjestää bussikyydin Rovaniemeltä No:Statuksen päätösiltaan hyvän musiikin, No:Status-meiningin ja ystävien pariin. Rovaniemeltä illansuussa starttaavassa bussissa on tarjolla virkistäviä juomia, hyvää musiikkia sekä muuta pientä extraa… Kyyti starttaa takaisin Rovaniemelle Club Nemon sulkiessa ovensa puoli neljän jälkeen. No:Status-bussi on osallistujilleen kaikkinensa ilmainen ja sisältää ilmaisten juomien ja palvelun lisäksi myös ilmaisen sisäänpääsyn Nemon klubi-iltoihin.
Lähde mukaan ilmaiselle bilematkalle tsekkaamaan Dallas Superstars sekä muut huippuaktit, erinomaiseksi todettu Kemin klubimeininki ja uudenkarhea Club Nemo. Paikkoja bussissa vain rajoitettu määrä.
Ilmoittautumiset bussiin alkavat pian. Pidä silmät auki.
Lisäinfot:
NTF:n topic aiheesta
http://www.clubnemo.net
Sasha ja Digweed Buenos Airesissa. Damn!
http://www.djsasha.com/buenos_aires.mpeg (19mb video)
Kehnosti editoitu pätkä, mutta kyllä tuosta fiilis välittyy…:)
Etn.fm tarjoaa radiolähetyksiään torrentteina – paljon progea ja trancea, seassa myös suomalaisia settejä (tosin ei tällä hetkellä).
http://www.etn.fm/torrent.asp
Kerroin eilisessä kirjoituksessani etsineeni vastauksia Smileyn historiaan. Nyt löytyikin jotain muuta.
Reiv-klubi, jonka flyereiden ja webbisaitin takana tietääkseni työskentelee ihan täysiä alan ammattilaisia ja graafikoita, on käyttänyt hymynaamaa omalla webbisaitillaan ja flyereissään.
Mielenkiintoista on, että ammattitaitoisista graafikoista huolimatta hymynaamaa ei ole yksinkertaisuudessaankaan tehty itse vaan ripattu Uudessa Seelannissa sijaitsevalta wallpaper-sivulta. Auts.
TJEU:
Reiv-flyer 1, 2, 3, 4, 5.
Smiley wallpaper-saitilla.
Hassua. Onkohan tässä oletettu, että kukaan ei löydä Googlen “Smiley”-kuvahaulla ensimmäisenä ilmestyvää kuvaa vai eikö copyrighteista ole vain välitetty?
Don’t get me wrong, minulla ei ole mitään Reiv-klubia vastaan – kummastelen vain, koska aikoihin Suomessa toimineet isot klubit eivät moiseen ole syyllistyneet. Ainakaan yhtä räikeästi.
Sunnuntai on mennyt gradun kanssa puuhastellessa. Eri lähteet tuntuvat menevän pahasti ristiin informaatioiltaan enkä loppujen lopuksi saanut aukottomasti selvitettyä, kuka oli vastuussa Smiley-hymynaaman saattamisesta Ibizalta Englantiin Acid House -skenen tunnusmerkiksi. Selvää on, että Danny Rampling sekä herran Shoom-klubi olivat ensisijaisesti vastuussa, mutta Shoomin flyerit suunnitelleen George Georgioun panos on epäselvä. Jotkut väittävät Dannyn käskeneen Georgen käyttää Smiley-kasvoja flyereissä ja toiset taas väittävät Georgen löytäneen inspiraation “The Watchmen”-sarjakuvan kannesta. Mene ja tiedä :/
Rovaniemen klubikauden startti oli onnistunut. Paikalle saapui paljon vaihto-opiskelijoita, joka oli osittain tavoitteenakin. Ikävää todeta, mutta tosiasia on, että yksi espanjalainen vaihto-opiskelija tekee kovemmat bileet kuin kymmenen suomalaista. Jokatapauksessa hyvä startti kaikin puolin, myös suomimeiningin puolesta ja hyvä alustus ensi kuun Orkidean vierailulle. Ennen sitä tässä ei taidakaan olla tulossa mitään.
James Zabiela julkaisi viisiosaisen miksauksen – yhteensä täysi viiden tunnin setti siis. Kyseessä on täysin epävirallinen miksaus eikä Isojen Nimien tapaan CD:llä julkaistava tietokoneella miksattu kokonaisuus.
Lataa tästä:
Osa 0 Osa 1 Osa 2 Osa 3 Osa 4
Ja mitäkö olen mieltä myynnissä olevista tietokoneella miksatuista DJ-nauhoista? Miksaukset, joissa on tehty jotakin sellaista, joka ei käsipelillä yksinkertaisesti onnistuisi ja joka selvästi parantaa kokonaisuutta, saavat kannatukseni. Miksaukset, jotka on joko ajan säästämiseksi tai vain tarkkuuden maksimoimiseksi miksattu koneella, eivät saa mielenkiintoani. Miksi miksata koneella, jos sen voi tehdä käsin?
Hyvä esimerkki hyvästä nauhasta on James Zabielan Utilities-levy, jossa on kaksi levyä – toinen tietokoneella miksattu ja toinen käsin tehty kokonaisuus. Käsintehdyssä Zabiela scratchaa, kikkailee efekteillä ja tekee kaiken sen, joka koneella tehdyistä miksauksista puuttuu. Miksaus on elävä ja koko levy kuuntelemisen arvoinen progeilu – suosittelen. Ai niin – kansilehdissä Zabiela kertoo sekunnilleen koko käsinmiksatun kakkoslevyn tarinan: mitä tapahtuu missäkin vaiheessa, miten hän käyttää laitteita milloinkin ja miten biisit on nidottu yhteen. Hämmästyttävän yksityiskohtaista – eikä jätä Zabielan taitoja juuri kyseenalaisiksi.
Huh. Nyt laitan Discotechin ja Kemin viimeisen No:Statuksen flyerit viimein painoon ja asetun makuulle odottamaan huomista.
Uusi tekijänoikeuslaki haiskahtaa yhä isommin:
“Tekijänoikeustyöryhmän johtaja Jukka Liedes istuu myös tekijänoikeusjärjestö Gramexin apurahajaoston Esekin johtokunnassa. Liedes on lisäksi myös Suomen tekijänoikeudellinen yhdistys ry:n puheenjohtaja.”
–ITviikko
Onneksi kansanedustaja Jyrki J.J. Kasvi kirjoittaa blogissaan varsin selväsanaisesti asiaa aiheesta. Kasvi oli muuten oma suosikkini MikroBitin kirjoittajista aikana, kun lehdessä kirjoitettiin enemmän Amigasta ja C64:stä kuin PC:stä.
Meli kirjoittaa (saksaksi tosin) viimeisimmät kuulumiset Islannista ja kuviakin on tarjolla.
edit: Myös Sonja näyttää bloggaavan, joten myös englanninkielistä materiaalia on tarjolla.
Olen kateellinen kun en päässyt matkaan, vaikka yöelämään Reykjavikissa tarvitsisikin pienen omaisuuden. Bacardi Breezer maksaa baarissa noin 11e ja oluen saa 6,5 eurolla. Ja baarista kotiin päästyään saa käydä suihkussa, jonka vesi haisee rikille (eli jokseenkin mädäntyneelle kananmunalle).
Mutta oikeasti – Islanti olisi hienoa nähdä.
Phinn kirjoittaa osuvasti vanhaksi tulemisesta ja nuoruuden musiikin nostalgiasta ja lanseeraa(?) samalla termin “Dadrave”:
Siinä missä “Dadrock” on sitä rokkia, jota isäsi kuunteli fiilistellen ja jota sinä et ymmärtänyt, on “Dadrave” ne teinivuosiesi biisit, joita kuuntelit niissä megareiveissä PLUR-hymy suupielissä ja vauhkosit menemään.
“Dadrave” on ne oldskool-raidat, joita kuuntelet ohitettuasi kolmenkymmenen ja joita lapsesi eivät missään nimessä ymmärrä. Kuten yksi Phinnin tekstiä kommentoineista sanookin:
I love the term “dadrave” – my neighbour seems to be a sad victim of it with his 1990-1993 tunes playing and his son saying “what the hell is this??”.
Phinn mainitsee myös viime viikonloppuna Tampereella järjestetyt House Nation -bileet. Itse kävin aikoinaan ne kaikki läpi, Planet of Lovet, House Nationit ja vastaavat – ja nyt House Nation tulee uudestaan, reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen.
Ja minä tunnen itseni vanhaksi.
Dadrave on vääjäämättä edessä.
PLUR.
edit :: klo 0:26
Helsingin Sanomat kirjoittaa tekijänoikeuslain etenemisestä.
edit :: klo 20:20 ::
Myös Tanja Karpela ymmärtää tekijänoikeuslain käsittämättömyyden.
edit :: klo 17:18 ::
IT-viikko julkaisi asiasta mielenkiintoisen selvityksen.
—-
Tekijänoikeuslakiuudistus avataan mahdollisesti uudelleen. Asiasta mainitsi reilu vuorokausi sitten Helsingin Sanomat. Yhtenä syynä lain uudelleenkäsittelyyn on kansanedustajille satanut palaute- ja sähköpostitulva aiheesta.
Suvi-Anne Siimes ihmettelee verkkopäiväkirjassaan (kiitos Jasmo), miksi kansalaiset heräsivät vasta nyt, ja monet lain puolesta olevat bloggaajat puolestaan kertovat eri blogien kirjoittaneen lakiuudistuksista väärässä valossa tai jopa virheellisesti.
Yhtenä syynä molempiin voisi olla yksinkertaisesti lakiuudistusten todella raskaslukuinen ja vaikeaselkoinen teksti, johon harva asiaan vihkiytymätön jaksaa paneutua tarkasti. Tuloksena on välinpitämättömyyttä ja väärinkäsityksiä, joita lakiasioissa tuskin tarvittaisiin.
Jokaisten vaalien alla webistä löytyy vaalikoneita, jotka auttavat ehdokkaiden valinnassa. Niissä vastataan yksinkertaisiin, ymmärrettäviin kysymyksiin, jotka sivuavat vaikeita ja monimutkaisia aiheita. Vaalikoneet ovat vakiintuneet niiden helppouden vuoksi – olisiko samaan tapaan mitenkään mahdollista, että joskus saataisiin kansankieltä puhuvia kansanedustajia? Ehkäpä kansankieliset lyhennelmät lakiehdotuksista lisäisivät myös mattimeikäläisten mielenkiintoa niitä kohtaan.
Jo aiemmin aiheesta kirjoittaessani mainitsin sivun, jossa tarjotaan tekijänoikeusuudistuksesta keskinkertaista lyhyemmin informaatiota. Silti on edelleenkin hakusessa sivu, joka listaisi vieläkin lyhyemmin ja ymmärrettävämmin uudistukset – vaikka sitten tarkempaan infoon johtavien linkkien kanssa.
Jori Hulkkonen, Ovali Virta, Cleaning Women ja Huoratron ovat esittelemässä Suomi-soundia kaukana idässä. Parhaillaan on menossa Kiinan kiertue, josta käsin miehet bloggaavat varsin levotonta video- ja kuvamateriaalia.
tjeu: Jori & Mao – technobass.
Sounds Like Suomi -saitille => http://www.soundslikesuomi.com
ORION’S TOP CHOICES 14/09/2005
01. Damien Strong – Sunrise at Pinkville
02. Orkidea – Beautiful (Syna remix)
03. Miika Kuisma & Mr.A feat Elena Mady – Smoky Room
04. Petter – These Days (Luke Chable remix)
05. Santiago Nino – Mirage
06. Bando – La Charla Master
07. Max Graham – Does She Know Yet
08. Cirez D – Knockout
09. Unknown – Style Rockets 001
10. Axwell & Ingrosso – Together (Remode mix)
11. Unknown – Filth 001
12. Faithless – Insomnia (Sasha B.A remix)
13. Motor – Sweatbox
14. Axwell – Feel The Vibe (Eric Prydz remix)
15. Underworld – Dark & Long (Unknown remix)
16. Cirez D – Teaser
17. Luomo – Tessio (M.R.I mix)
18. Lifelike & Kris Menace – Discopolis
19. Jupiter Ace – Until The Music Stops (dub)
20. Roxx N Farley – Rude Boy
OK, en kovin usein koe mitään levyä elektronisen musiikin ulkopuolelta niin mielenkiintoiseksi, että sortuisin suosittelemaan sitä ympäriinsä. Ei – kysymyksessä ei ole kapeakatseisuuteni musiikin suhteen vaan yksinkertaisesti musiikin käyttötapa: Kun kuuntelen populaarimpaa musiikkia, käy se taustamusiikista eikä useimmiten kiinnitä mitään huomiota tai herätä sen suurempia tunteita. Elektronisen musiikin kanssa kuuntelu- ja käyttötilanne on täysin päinvastainen.
Sain Tomilta vinkin Comicon pöydässä istuskellessamme Paul Ankan uuteen Rock Swings-levyyn. Levy on onnistunut tehtävässään, jos se herättää mielenkiinnon jo ennen kuin sitä on kuullut ja tämä tekee ehdottomasti sen.
Anka on sovittanut 60-luvun swing/jazz/lounge-versioita rock-hiteistä kuten Van Halenin Jump, REMin Everybody Hurts, Soundgardenin Black Hole Sun, Oasiksen Wonderwall ja tietysti Nirvanan Smells Like Teen Spirit. Vaikka soundi ei olisikaan sitä kaikkein ominta huttua, on Ankan levy ehdottomasti mielenkiintoinen – ja uudet versiot kaikkea muuta kuin uskollisia edeltäjilleen :)
No, ettei menisi ihan swing-maastoon, niin suositellaan samaan hengenvetoon berliiniläisen Sacha Robotin webbisivua. Mies on Nintendo-julkaisunsa lisäksi vastuussa muunmuassa viime aikoina voimasoitetusta Robosonic the Hedgehog -bootleg-julkaisusta. Berlin <3