Skip to main content

Oh, Hell!

By UncategorizedNo Comments


Matka Berliiniin starttasi kaikkien odotusten mukaisesti ja erittäin hyvissä merkeissä. Meininger-hostelli saa täydet pisteet hostauksesta, tosin Meininger-“ketjun” hostelleja on Berliinissä kolme, joten voin puhua vain Rathaus Schönebergin tuntumassa olevan puolesta.

Torstai-iltana suuntasimme kesäisin Rolanduferin tienoilla sijaitsevalle WMF-klubille. Pimeä kuja joen varrella, vanhoja hajonneita autoja ja yksi punainen lamppu osoittamassa klubin sijainnin. Ach – Berlin :)
WMFllä oli International Deejay Gigolos -labelin ilta – DJ Hellin kuuden tunnin setin ohella alkuiltaan oli bookattu elektrorockpopclash-bändi Lontoosta. Vahvasti ammattimaisella otteella bändin kitaristi ja vokalisti saapuivat soundcheckkiin samaan aikaan kuin mekin – eli noin kymmenen minuuttia keikan tarkoitetun alkamisen jälkeen. Lienee turha sanoakaan, että illan aikataulu ei aivan toiminut – kitara kiersi ja soundia säädettiin kasaan vielä puolitoista tuntia ovien avaamisen jälkeenkin. Kaiken lisäksi bändi oli aivan helvetin huono, ideaköyhä ja nihkeä. Odotukset DJ Hellin setille laskivat erittäin alas bändiä kuunnellessa – tosin paikkaan ehti tutustua mukavasti, kun tanssilattian lähelle ei ollut menemistä.

WMF on rakennettu neljän toimistorakennuksen sisäpihalle ja katettu puolittain. Kaikkialla on portaita, suurin osa vailla mitään tarkoitusta ja vain istumapaikoiksi ihmisille. Koska klubi on käytännössä ulkoilmassa, ilma pysyy raikkaana myös sisätiloihin rakennetulla tanssilattialla. Toimistorakennusten seinille heijastettiin useista projektoreista grafiikkaa, tosin yksittäisiä kuvia tuona iltana – liikkuvia visuaaleja hyödynnettiin vain klubin puolella, jossa vahvassa osassa olivat Gigolo-labelin graffat.
Mitään liikkuvaa valoa ei ollut, pelkkiä spotteja – ei savukonetta tai stroboa. Klubitila oli erittäin intiimi, DJ-lava oli noin 30cm tanssitasoa korkeammalla. Äänentoisto oli erittäin laadukas ja potki tanssilattian lisäksi myös sisäpihalla ja resonoi vanhoissa metallipinnoissa. Tunnelmallista :)

DJ Hell aloitti settinsä 1,5h myöhässä.

Mitä voin oikeasti sanoa? En ole moneen vuoteen ollut niin vaikuttunut mistään klubikeikasta niinkuin nyt. Kirjoitin jokin aika sitten Sin Plomon paskasta discohouse-keikasta, joka ei tarjonnut käytännössä yhtään mitään. Nyt tilanne oli täysin päinvastainen – jokaikinen biisi Helliltä oli täynnä uusia koukkuja, täysin tuntematonta materiaalia ja laittoi koko klubin täysin ylösalaisin.

Ehkä suurin juttu oli tajuta, kuinka paljon nykyinen ns. “elektrohouse” on velkaa tuolle soundille. Siinä missä Prydz-Ingrosso-Angello -vaikutteinen soundi on kiillotettu perusyökerhojen tanssilattioita varten, oli Hellin soundissa juuri ne samat koukut, bassolinjat ja vokaalit, mutta alkuperäisinä. Samalla tajusi, kuinka paljon tästä nykyelektrohousesta puuttuu – nyt verrattuna se soundi on niin ankeaa ja tyhjää – siitä huolimatta että sitä mielelläni soitankin. Kliseitä käyttäen voisi sanoa, että Hellin soundi on underground-versio siitä, minkä Prydz ja kumppanit ovat tuoneet suuren yleisön tietoisuuteen.

Kuten sanoin, vaikken koko keikkaa ehtinytkään kuulla, oli tämä yksi parhaita klubikokemuksia vuosiin. Olin yhtä kysymysmerkkiä ihan kuin 11 vuotta sitten ensimmäisissä teknobileissä – en ollut todellakaan tietoinen, että tällaista musiikkia on ja että vielä tällaisissa määrin.

Oh, Hell.

No:Status Starter @ Club Nemo 19.8.2005

By UncategorizedNo Comments

No:Status Finding Nemo

Rovaniemellä jo usean vuoden ajan toiminut No:Status starttaa 19.08.2005 Kemin tuoreimmassa yökerhossa, Club Nemossa. Kemin klubityhjiötä täyttämään saapuva No:Status tarjoaa tuttuun tapaan No:Status-fiilistä(tm) sekä tuoretta klubisoundia pitkän linjan DJiden voimin.

Club Nemo on epäilemättä Pohjois-Suomen tyylikkäin klubi valkoiseen kiveen pohjaavaan sisustukseen, mainioon äänentoistoon ja laadukkaaseen valaistukseen tukeutuen. No:Status uusii paikan ulkonäköä vielä entisestään ja lisää tehoa myös valoarsenaaliin.

No:Status 19.08.2005 lineup
DJ Kaasi (:Kaktus, Raahe) – http://www.kaktus.us
DJ IsmoL (Locomotive, Rovaniemi) – http://koti.mbnet.fi/ismolass/
DJ Orion (No:Status, Rovaniemi) – http://www.iki.fi/juska

No:Status Travels

No:Status järjestää bussikyydin Rovaniemeltä No:Statuksen avajaisiltaan hyvän musiikin, uuden klubin ja ystävien pariin. Rovaniemeltä illansuussa starttaavassa bussissa on tarjolla virkistäviä juomia, hyvää musiikkia sekä muuta pientä extraa… Kyyti starttaa takaisin Rovaniemelle Club Nemon sulkiessa ovensa puoli neljän jälkeen. No:Status-bussi on osallistujilleen kaikkinensa ilmainen ja sisältää ilmaisten juomien ja palvelun lisäksi myös ilmaisen sisäänpääsyn Nemon klubi-iltoihin.
Lähde mukaan tsekkaamaan erinomaiseksi todettu Kemin klubimeininki ja uudenkarhea Club Nemo. Paikkoja bussissa vain rajoitettu määrä.
Lisäinformaatiota kuljetuksesta saatavilla NTFstä heinäkuun alkupuolella. Pidä silmät auki.

Drop the Status. Gain the Sound.

Digikamera

By EntertainmentNo Comments

Ostin digikameran.
Koska Saksassa on kahdeksan prosenttia pienempi alv, oli nopean päätöksen tekeminen tavallista helpompaa. Löysin netistä kehuja Fujin FinePix E550:stä ja sen hinta-laatu-suhteesta ja kun paikallisella Mediamarkt-liikkeellä oli kamerasta hyvä tarjous, ostin puolen tunnin miettimisen jälkeen ensimmäisen digikameran tähän taloon.
Fuji FinePix E550

Kolumni #5 – Elektronisen musiikin festivaalit

By DJNo Comments

Paikallislehteen kirjoittamani kolumnisarjan viides osa.

DJ ORION

Kirjoittaja on pohjois-suomalainen tuottaja, promoottori ja DJ, joka käsittelee kolumnissaan Pohjois-Suomen musiikki- ja klubikulttuuria ja sen ilmiöitä.

Minua on aina viehättänyt tekno- ja klubikulttuurin ystävällinen luonne. Klubitapahtumat ovat useimmiten järjestyksenvalvojan unelmailtoja ja sama järjestyshäiriötön ilmapiiri on levinnyt aina festivaaleille asti. Berliinissä järjestetty maailman suurin elektronisen musiikin festivaali Love Parade keräsi vuonna 1999 ennätykselliset puolitoista miljoonaa juhlijaa Berliinin Brandenburg Torin välittömään läheisyyteen. Huolimatta valtavasta ihmismäärästä ja niiden seassa ajaneista yli viidestäkymmenestä teknomusiikkia tarjoilleesta rekasta loukkaantuneiden määrä oli laskettavissa yhden käden sormilla.

DJ-vetoisten festivaalien historia voidaan jäljittää Jamaicalle, jossa hiphopin ja discon historiaa tehneet DJ:t toivat oman kaiutinlaitteistonsa läheiseen puistoon ja soittivat paikalle kerääntyneille ihmisille tuoreimpia dub-rytmejä. Samaan tapaan – vaikkakin hieman suuremmassa mittakaavassa – nousevat kaiutinlaitteistot tänä kesänä eri puolille Suomea elektronisen musiikin festivaalien muodossa. Mikäli märkä teltta, ympäripäissään olevat ystävät, likaiset vaatteet ja peruuttanut lempibändi ei kiinnosta, kannattaa kokeilla jotakin vaihtoehtoista. Festivaalien tarkat päivämäärät ja webbisivut löytyvät artikkelin lopusta

Skandinavian suurin elektronisen musiikin festivaali Koneisto järjestetään Helsingin Kaapelitehtaalla 12.-13.8.2005. Festivaali laajenee tänä vuonna mustan rytmimusiikin ja popin suuntaan muunmuassa pääesiintyjiensä puolesta, mutta pitää silti kiinni myös teknommasta artistikaartistaan.
Uuden musiikin festivaali (UMF) esittelee elokuun alussa Turussa Koneistosta poiketen ainoastaan suomalaisia artisteja. Kotimaisten huippuDJiden lisäksi festivaalin musiikkitarjonta venyy myös hiphop-livejen, bändien ja Rovaniemen oman Desert Planetin tietokonepelipopin suuntaan.
Ruoho ei aina ole vihreämpää Etelä-Suomessa. Oulun Qstockin yhteydessä järjestettävä Happiteltta tuo pohjoiseen yhden yhden kesän kovimmista esiintyjäkaarteista. Muunmuassa Vladislav Delay, Aavikko, Huoratron ja Sami Koivikko tähdittävät kaksipäiväistä festivaalia.
Konemetsä järjestetään heinäkuun alussa Marttilan luonnonkauniissa ympäristössä. Metsäbilehenkisille tarjolla on musiikkia hiphopista rankkaan teknoon 36 tuntia yhteen menoon viidellä eri lavalla.
Helsingin Makasiineilla toista kertaa järjestettävä Flow-festivaali tuo katutaiteen ja jazzimman soundin ystäville monenkirjavan esiintyjäkaartin. Pääesiintyjäksi kiinnitetty Kenny Dope on jokaisen housediggarin must-juttu ja Elävän Musiikin yhdistyksen antama Elmu-Award on omiaan takaamaan festarin laadun.
Vaikka aivan festivaalista ei olekaan kysymys, niin Helsingin Uunisaaressa kolme kertaa kesässä järjestettävä Club Unity täyttää kaikki tyylikkään pikkufestivaalin tunnusmerkit. Pääsylipun hinnalla on tarjolla seisova pöytä, aarteenetsintää palkintoineen, shamppanjaa ja mansikoita, saunat sekä koko päivän ja yön kestävät kesäiset bileet intiimissä ilmapiirissä. Kuten arvata saattaa, jokaiseen tapahtumaan myytävät 400 lippua myydään loppuun alle tunnissa, mutta jonotus kuitenkin kannattaa. Ainutlaatuinen klubikonsepti jyrää tieltään monet klubikokemukset ja isommatkin festivaalit.

Koneisto 12.-13.8.2005 – www.koneisto.com
UMF 6.-7.8.2005 – www.umf.org
Happiteltta 29.-30.7.2005 – http://www.trank.fi/happi
Konemetsä 8.-10.7.2005 http://www.konemetsa.net/
Flow 19.08.2005 http://www.flowfestival.com
Club Unity 11.6., 9.7., 6.8.2005 http://www.clubunity.org

Hyviä festareita ja hyvää kesää!

-Orion

Kolumni #4 – mp3

By DJNo Comments

Paikallislehteen kirjoittamani kolumnisarjan neljäs osa.

DJ ORION

Kirjoittaja on pohjois-suomalainen tuottaja, promoottori ja DJ, joka käsittelee kolumnissaan Pohjois-Suomen musiikki- ja klubikulttuuria ja sen ilmiöitä.

Kukaan ei voi väittää, etteikö MP3 olisi vallankumouksellinen musiikkiformaatti. CD-levyille saadaan mahtumaan albumeittain musiikkia, MP3-soittimet pitävät sisällään rytmejä jopa viikoiksi ja Applen iTunes Music Store on tähän päivään mennessä myynyt yli 400 miljoonaa musiikkikappaletta MP3:a vastaavassa AAC-formaatissa.

Vaikka ensimmäisenä ei ehkä uskoisi, niin 12-tuumaisen vinyylilevyn ja MP3:n historiaa yhdistää pieni tekijä: molemmat syntyivät alunperin kuluttajien ehdoilla eikä CD:n tavoin musiikkiteollisuuden tuotteena. 7-tuumainen vinyyli muuttui 12-tuumaiseksi puolivahingossa: DJt huomasivat, että harvempaan kaiverretussa 12-tuumaisessa musiikin laatu olisi 7-tuumaista huomattavasti parempi. Tuhansien DJiden siirryttyä paremman soundin perässä 12-tuumaiseen, täytyi musiikkiteollisuuden seurata kiltisti perässä ja jättää tuotantokustannuksiltaan halvemmat 7-tuumaiset tekemättä. Samalla tavoin isot levy-yhtiöt ovat vähitellen nöyrtyneet MP3:n edessä ja alkaneet vastaamaan kuluttajien kysyntään verkkokauppojen muodossa.

MP3:n suosiosta huolimatta en ole isommin siitä innostunut. On totta, että formaatin myötä olen tutustunut uusiin ja mielenkiintoisiin artisteihin ja se on edelleenkin tärkeä kanava julkaisemattomalle materiaalille ja artistipromootiolle. Kokonaisten albumien ostaminen verkosta tai P2P-ohjelmien käyttö on kuitenkin jäänyt taka-alalle.
Syynä siihen voisi olla tunne musiikin omistamisesta.

Muistan, kun etsin epätoivoisesti erästä vinyylilevyä viisi vuotta ja lopulta löydettyäni sen maksoin itseni kirjaimellisesti nälkäiseksi. Levy on edelleenkin tärkein aarre levyhyllyssäni ja yksi kaikkien aikojen huikeimmista klubiraidoista. Saman kappaleen olisi kuitenkin saanut myös avaamalla tietokoneen, viettämällä sen ääressä kymmenen
minuuttia ja polttamalla P2P-ohjelmalla ladatun raidan CD:lle – mutta omistaisiko sen silloin oikeasti? Samoin yli kymmenen vuotta kerätyn levykokoelmani saisi internetistä pienellä vaivalla vain muutamassa päivässä – mutta merkitsisikö sellainen kokoelma yhtään mitään sen omistajalle? Tai voiko silloin rehellisesti edes väittää omistavansa
musiikkikokoelmaa?

MP3:n mahdollistaman esikuuntelun myötä olen yhä harvemmin ostanut enää levyjä, jotka ovat osoittautuneet huonoiksi. Mutta ne hyvät levyt on pakko yhä saada CD:llä tai vinyylillä, koska vasta silloin hyvä musiikki jää oikeasti elämään.

Hyvän musiikin rintamalla kesä on tunnetusti rauhallisempaa aikaa, mutta loppuun silti pieni katsaus tulevista tapahtumista. Summer Breeze-kesäklubi pyörii kesähousen ja -trancen merkeissä koko kesän ajan NiteTrainissa ja elokuun lopussa Time Tunnel tuo Ouluun legendaarisen Altern8-duon sekä Jimi Tenorin liven. No:Status rantautuu Kemin Club Nemoon kesän lopussa ja valloituksen yhteydessä tarjoaa rovaniemeläisille klubbaajille ilmaisen bussimatkan ilmaisine
virvokkeineen ja sisäänpääsyineen tsekkaamaan Kemin tyylikkäimmän uuden klubin. Tarkemmat infot kaikista klubitapahtumista löytyvät osoitteesta http://www.kaamos.org/ntf

Hyvää kesää, ostakaa hyvää musiikkia :)

-Orion

Webbisaitti down

By Blogs & PodcastsNo Comments

Kuten varmasti useimmiten saitilla vierailleet ovat huomanneet, media.ulapland.fi on ollut alhaalla viimeiset viikot. Ylläpidon mailin perusteella serveriä ei ole syytä enää odotella palautettavaksi linjoille.

Siirryn nyt toistaiseksi osoitteen http://orion.reaktio.net alle, mutta muistutan, että http://www.iki.fi/juska vie aina saitille, joka on kulloinkin hyvinvoiva. Bookmarkkaa siis jälkimmäinen.

Saittimateriaalin siirtäminen ja koodien uudelleenmuokkaus vie varmasti aikansa, etenkin täältä Saksasta käsin duunattuna, joten pienet php-sotkut ja toimimattomat linkit annattakoon vielä jonkin aikaa anteeksi.

Hallmarked

By GigsNo Comments

Eilinen Hallmark oli jokseenkin yhtä huikea kokemus kuin etukäteen aavistelinkin. Vaikka monet usein vähättelevät warm-up -settien merkitystä ja soittomielekkyyttä, oli La Tourin ensimmäinen parituntinen mitä mukavin soittaa. Sai itse määrätä tahdin ja rauhassa kehitellä iltaa progressiivisen soundin kautta teknoon ja lopulta puhtaasti tranceen.

Alkuillasta väkeä kerääntyi yllättävänkin paljon tanssilattian reunoilla olevien tiskien taakse vilkuilemaan. Tuntui, että jos soittamassa olisi ollut kuka tahansa pääkaupunkiseudun tuttu DJ, väki olisi liikahtanut lattialle hetimiten. Nyt kuitenkin ilmassa oli tiettyä varauksellisuutta enkä varmaankaan ole kovin väärässä, jos väitän monen kuunnelleen korva tarkkana Rovaniemeltä saapuneen DJn selektiota ja tekniikkaa.

Olin varautunut soittamaan useamman uuden ajavan teknoraidan (Dutch Liquid, Christian Varela jne), mutta tunnelma vaikutti olevan klubin teeman mukaisesti vahvasti tranceen virittynyt. Hieman ajavamman Lostit.comin Animalin ja uuden Narayan-remiksin yllättävän vaisun vastaanoton jälkeen päätin jatkaa melodisemmalla materiaalilla ja viimeinen vajaa tunti toimikin täydelle tanssilattialle erittäin hyvin.

Vaikka pohjoisen keikoille ominainen raaka ja itsevarma miksaustyyli jäikin tällä kertaa studiomiksausten tekemiselle ominaiseksi pikkuviilaamiseksi, antoi Hallmark-visiitti reilusti itseluottamusta ja varmuutta muunmuassa tulevaa Koneisto-keikkaa ja Time Tunnelin Jimi Tenorin ja Altern8:n tähdittämän pääsalin hostausta varten. Omalla kohdalla ne lienevät loppukesän odotetuimmat keikat Saksasta paluun jälkeen.

Ohessa vielä illan tracklist:

Orion @ Hallmark, La Tour, Helsinki

01. Introvert – Hetket
02. Despina Vandi – Gia (Sheep remix)
03. Sasha – Magnetic North (Tearrain remix)
04. Orkidea – Eternal Love
05. Sundawner – Sorrow (dub)
06. Katana – Tribal Shock (Perry O’Neil remix)
07. Hydroid – Incurved
08. Girl Nobody – Smile&Beware (Circuit Breaker remix)
09. Ferry Corsten – Holding On (Luke Chable remix)
10. Ava Mea – In The End
11. Synergy – Hello Strings (Flash Brothers remix)
12. U2 – New Year’s Dub (Hybrid remix)
13. Mic Burns – See Me Fall (Matthew Dekay remix)
14. Mekka – Diamondback
15. Hydroid – Burn Proof
16. Lostit.com – Animal
17. Prodigy – Narayan (Alex Stealthy remix)
18. Tilt – Rendezvouz
19. DJ Vesiga vs Jomar – Nightoperator
20. Empire State – Adironda
21. Peak Twins – Dreamer

Tracklist: Orion @ NE Warm-Up Party, Las Vegas, Oulu

By GigsNo Comments

Orion @ NE Warm-Up Party, Las Vegas, Oulu

01. Sasha – Magnetic North (Tearrain remix)
02. Ferry Corsten – Holding On (Luke Chable remix)
03. Girl Nobody – Smile And Beware (Circuit Breakers remix)
04. Hydroid – Incurved
05. Mic Burns – See Me Fall (Matthew Dekay remix)
06. Mekka – Diamondback
07. Hydroid – Burn Proof
08. Ryell & Corbin – Chin Douva (Caydos remix)
09. Christian Varela – Varelintec
10. Dutch Liquid – Darkness
11. Prodigy – Narayan (Alex Stealthy remix)
12. Empire State – Adironda
13. Peak Twins – The One
14. DJ Vesiga vs Jomar – Nightoperator
15. Peak Twins – Dreamer

Tarjolla erittäin lyhyt klippi tanssilattialta viimeisen raidan aikana:
http://www.djgateway.info/clubzone_7.5.2005/MVI_0032.AVI

Oulun yleisö oli erittäin hyvin mukana pitkästä aikaa soitetussa 100% trancesetissä ja Super8:n lämppäys onnistui yli odotusten. Las Vegas toimi paikkana mainiosti ja vaikkei äänentoisto aivan priimakunnossa ollutkaan, niin koko setti oli yhtä hyvää fiilistä alusta loppuun.

Omalla kohdalla tämä oli soundin puolesta myös tulevan Hallmarkin pre-party; Soitan parin viikon päästä ensimmäisenä Pohjois-Suomesta breikanneena DJnä Skandinavian suurimmalla kuukausittaisella tranceklubilla Helsingissä.
Jos vuosia ja vuosia on tehty älyttömästi töitä jonkin tietyn asian eteen, niin ehkä tässä on se pieni hetki, jolloin voi kerätä hiukan sen työn hedelmiä. On erittäin hienoa päästä Hallmarkiin edustamaan Pohjois-Suomen soundia :)

MovieLens

By LinksNo Comments

Löysin Fransin blogimerkinnän perusteella mielenkiintoisen leffapalvelun. Kun syötät MovieLensiin vähintään 15 katsomaasi elokuvaa, se alkaa suosittelemaan sinulle uusia leffoja. Mitä enemmän leffoja arvioit, sitä parempia ja makuusi sopivia suosituksia saat. Loistopalvelu.

Parisataa elokuvaa arvioituani omalle katsottavien listalle joutuivat mm. The Incredibles, The Great Escape, Green Mile, Finding Nemo sekä The Shawshank Redemption. Viimeksimainittu vaikuttaa IMDB:n perusteella varsin huonolta, joten taidan aloittaa siitä. Sittenhän näkee, kuinka hyvin palvelu toimii – leffa kun sijoittuu aivan kärkipäähän suosituslistallani. Joitakin japsileffoja ja sotadraamaa listalta löytyy myös, mutta niihin en uskalla koskea ennen tuota Shawshankia.

Kolumni #2

By DJNo Comments

Paikallislehteen kirjoittamani kolumnin toinen osa.
Ensimmäinen osa luettavissa täällä.

DJ ORION

Kirjoittaja on pohjois-suomalainen tuottaja, promoottori ja DJ, joka käsittelee kolumnissaan Pohjois-Suomen musiikki- ja klubikulttuuria ja sen ilmiöitä.

Flyerit. Mitä ne oikein ovat?

Jokainen meistä on nähnyt lentolehtisiä, joilla mainostetaan klubitapahtumia; joku ottanut matkaan joskus yhden ja heittänyt sitten pois, toinen on keräilijä, joka tapetoi hienoimmilla flyereillä huonettaan. Mistä nämä teknokulttuurin tärkeimmät ikonit oikein tulevat, kuka niitä tekee, paljonko niitä oikein tehdään ja miksi?

Historiallisesti flyerit voidaan yhdistää sodanajan propagandaan tai jopa kirjapainotaidon ensimetreille, kun ensimmäiset sanomalehdet levisivät suurina lehtolehtisinä: kun ei ollut rahaa painaa jokaiselle omaa lehteä, kiersi yhdelle arkille mahtuva lehtinen kädestä käteen. Samaan tapaan informaatio levisi, kun teknokulttuuri rantautui Suomeen – mustavalkoiset kopioidut paperinpalat vaihtoivat omistajaa ja tiedottivat lyhyesti DJiden nimet ja tapahtumapaikan. Isoja määriä ei painettu ja profiili pidettiin matalalla, olivathan monet tapahtumista maan alla – eikä niihin haluttu ylimääräisiä osanottajia.

Joitakin vuosia myöhemmin suurimmat rave-tapahtumien järjestäjät satsasivat mainontaan enemmän rahaa, ja niin värikkäät, 3D-kuvioin koristetut flyerit levisivät katukuvaan. Internetin yleistyminen näkyi myös flyereissa, kun 90-luvun loppua kohti tultaessa osa suunnittelijoista käytti häikäilemättä netistä varastettua kuvamateriaalia mainoksissaan.

Nykyisin flyerimainonta on jakautunut karkeasti kahteen kategoriaan. Osa tapahtumista haluaa herättää huomiota kopiokoneen voimin tehdyillä flyereilla, osa taas käyttää hyväkseen nykyteknologiaa ja graafisen alan ammattilaisia tehdäkseen mahdollisimman näyttäviä mainoksia. Flyereitä painetaan paksulle kartongille, niitä lakataan, leikataan eri muotoisiksi, teetätetään kohokuvioita tai vaikkapa kullataan – rajana on enää vain mielikuvitus. Flyereitä on vuosien varrella tehty niin suodatinpusseista kuin käytetyistä CD-levyistäkin.

Viime vuonna tehdyn tutkimuksen perusteella (Aamulehti 17.01.2004) Suomessa jaetaan kuukausittain noin 200000 flyeriä. Niiden suunnitteleminen antaa pientä lisätienestiä useille ammattigraafikoille ja itseopiskelleille photoshoppaajille ja tarjoaa mahdollisuuden saada oma työ suuren yleisön katseltavaksi. Flyereiden suunnittelijoita onkin verrattu taiteilijoiksi, joiden näyttelyt eivät ole suljetuissa gallerioissa vaan kaikkien nähtävillä kaduilla.

Näistä tuhansista flyereistä moni saa oman kopionsa käteen suoraan jakajilta tai törmää siihen kaupan tiskillä tai oppilaitoksessaan. Jos verrataan Rovaniemeä esimerkiksi Helsinkiin, on flyerikulttuuri kuitenkin täällä vasta alkumetreillään: Kun Rovaniemen keskustassa ojennetaan flyeri ohikulkijalle, harva ymmärtää mistä on kysymys. Kaupoissa flyereitä vain silmäillään tai hypistellään varovasti ympärilleen katsellen. Flyereiden ulkonäkö tuo monille harhaluulon, ne olisi asetettu telineeseen tai tiskille myyntitarkoituksessa, vaikka hintaa ei missään tunnu näkyvän.

Vaikka saman informaation klubitapahtumista löytääkin nykyisin helposti myös netistä, on flyeri säilyttänyt vuosien saatossa paikkansa osana teknokulttuuria. Pohjois-Suomen klubiforumi NTF (www.kaamos.org/ntf) kerää kuussa yli 40000 sivulatausta, mutta flyereitä painetaan silti yhä suurimmissa määrin.

Loppujen lopuksi flyerihan on se ainoa konkreettinen asia, joka muistuttaa hyvästä klubi-illasta vielä vuosienkin jälkeen.

Mistä näitä flyereitä sitten Rovaniemellä löytää? Oppilaitoksien lisäksi törmäät varmimmin tuoreimpiin flyereihin nuorisovaateliikkeissä, videovuokraamoissa, musiikkiliikkeissä sekä tietysti klubitapahtumissa. Käy hakemassa omat kopiosi talteen.

Hyvää alkavaa kesää, nähdään klubeilla!
-DJ Orion

Kauhu.

By EntertainmentNo Comments

Päätin katsoa Kaunan päiväsaikaan Juhan peloteltua minut jo etukäteen sillä kuoliaaksi. Ehkä syynä varman päälle pelaamiseen on muutama ilta sitten katsottu Hide and Seek, jonka jälkeen uni ei ihan heti tullut.

Kuten Juha myös osuvasti totesi, molemmat edellämainitut leffat perustuvat jatkuvaan säikäyttelyyn siinä missä taas The Ring ja The Others rakentuvat nimenomaa karmivan ilmapiirin varaan, joka ainakin itselleni toimii paljon vahvemmin.

Näin päiväsaikaankin katsottuna Kauna aiheutti kuitenkin ihan mukavia väristyksiä, mutta juoni jäi kyllä ohueksi hyvistä takaumakohtauksista huolimatta. Samoin Hide and Seek toimi loppumetreille asti, missä arvoitus ratkeaa – ja lässähti sitten turhanpäiväiseksi takaa-ajopelleilyksi. Kauna jäi velkaa reilusti myös The Ringille – puhelinsoitot, turvakamerakohtaus jne. Tämä koko uusi kauhuleffabuumi tuntuu lähteneen Ringin menestyksen myötä liikkeelle – ja tottakai hyvää kopioidaan.

Indigo: Eucalyptus

By LinksNo Comments

DJ Indigon vuonna 1998 aloittaman chillout-miksaussarjan kymmenes osa näkee päivänvalon. Eucalyptus ei häviä edeltäjilleen selektionsa puolesta missään vaiheessa. Loistavaa tunnelmointia täyden tunnin verran.

http://indigo.sininen.piste.org/eucalyptus.mp3

Amba: Moonbathing
OTT: Escape from Tulse hell
Aeronao: Perk
Patchwork: Close
Damm: Glömd
Grey Area: Penumbra
Timewarp: I had a trip once
Whitestar: Jala
Abakus: That much closer the sun
Abakus: California sunshine
Slusnik Luna: I dream of the other side

63:10 min, 256 kpbs

Top Choices 11-04-2005

By DJNo Comments

ORION’S TOP CHOICES 11/04/2005
01. Prodigy – Narayan (Alex Stealthy remix)
02. Jan Fransisco – Infatuation
03. Hydroid – Incurved
04. DJ Vesiga vs. Jomar – Nightoperator
05. Gian – Jam
06. Ferry Corsten And Shelley Harland – Holding On (Luke Chable remix)
07. Hydroid – Burn Proof
08. Jel Ford & Oscar Charlie – Back To My Roots
09. Dutch Liquid – The Darkness
10. Christian Varela – Get up!
11. Who Da Funk – Shiny Disco Balls (Sheep remix)
12. Ryell & Corbin – Chin Douva (Caydos Mix)
13. Nitro – Nightnology
14. Despina – Gia (Sheep remix)
15. Jupiter Ace – 1000 Years (Instrumental)
16. Moonbootica – Mustang ’86
17. Unknown – Red Too
18. Bush 2 Bush – Soulshock
19. Birdland – My Beat (edit)
20. Peak Twins – Hypnowaves (Castaneda remix)

Oulu-noste.

By UncategorizedNo Comments

Onneksi sain auton alle Oulun reissua varten. Normaalisti vihaan pitkiä yön yli kestäviä autoreissuja, jotenkin niiden kanssa on tullut vanhuus vastaan sitten teinivuosien Tampere-Helsinki-Tampere -reissujen. En ymmärrä kuinka silloin pysyttiin hereillä – ehkä maisemia on sillä välillä enemmän kuin tällä Rovaniemi-Oulu -metsäosuudella.

Soitan illalla Becksussa neljän tunnin setin maalailevaa progehousea ja -trancea chillipuolella. Vaikka setti kulkeekin Drop-setin nimellä, on linjaus kuitenkin Rovaniemen Drop-illoista hieman elektronisempaan suuntaan poikkeavaa. Toivottavasti tulee hyvä ilta ja Mr.A vetää väkeä. Eilinen Hulkkosen vierailu 45 Specialissa B-Eat-Z -illassa näytti kuvista päätellen olleen täynnä. Oulu-nostetta :)

DJ Kaasin kanssa projektiksi otettu yhteinen reilun tunnin house/breiksu/tech-miksaus on päässyt askeleen eteenpäin ja setin toinen puolisko on saatu kasaan. Lopputuloksesta tulee mielenkiintoinen, sen takaan. Julkisesta mp3-levityksestä en osaa vielä sanoa, mutta CD-kopioita lähtee maailmalle tulevien viikkojen aikana.

css Zen Garden

By LinksNo Comments

css Zen Garden – yksi sivu, eri layoutteja.
Eri sivu-designien suunnittelijat ovat muokanneet vain css-fileä. Html-pohjaan ei ole koskettu. Huikeaa.

Note to self: varaa aikaa ja opettele css kunnolla D:

Byebye, spam

By Blogs & PodcastsNo Comments

Siinä vaiheessa, kun Movable Typeen asennettu Blacklist petti ja spämmiä alkoi tulla siitäkin läpi jopa kymmenen päivää kohti, piti kehitellä jotakin uutta. Onneksi tarjolla oli Keystrokes-niminen javascripti, joka tarkistaa, että kommenttia kirjoitettaessa näppäimistöä todella käytetään, eikä kyseessä ole spämmibotti.
Blogin spämmimäärä putosi kerralla nollaan – ja login mukaan kaikki hylätyt ovat olleet botteja, ainakin sähköpostiosoitteista päätellen. Tuollainenhan pitäisi olla Movable Typessä jo valmiiksi asennettuna.

Epäselväksi kuitenkin jäi, mitä tapahtuu jos kommentoijalla ei ole javascriptit sallittuna selaimessaan? Hyväksytäänkö kommentti automaattisesti vai hylätäänkö se?

Englanniksi?

By Blogs & PodcastsNo Comments

Olen miettinyt paljon tämän blogin muuttamista englanninkieliseksi. Sivustolla käy enemmän ja enemmän ulkomaalaisia ja tämä blogiosuus on ainoa, joka poikkeaa englanninkielisestä linjasta. Englanniksi lyhyet päivitykset tuntuisivat helpoilta tehdä – nykyään, kun etusivun englanninkielisen päivityksen jälkeen yritän kirjoittaa samoja uutisia tänne suomeksi, kotimainen versio takkuaa pahasti.

Sanataiteen ja kirjallisen ilmaisun opettajani Frans Mäyrä puhui aikanaan kielen taakse piiloutumisesta, kun yksi oppilaista halusi kirjoittaa tarinansa englanniksi. Siinä missä Frans tarkoitti, että tekstistä jäisi puuttumaan jotakin, kun käytössä olisi muu kuin äidinkieli, on oma takkuaminen lähinnä tunnetta siitä, että suomen kielessä on liian paljon muokattavaa ja vaihtoehtoisia tapoja ilmaista asia. (Suomen kielen käytön puolestapuhumisesta huolimatta Fransin blogi on muuten englanniksi ja väitöskirjakin syntyi samalla kielellä :)

En tiedä onko englanniksi kirjoittamisessa kyse piiloutumisesta, mutta joka tapauksessa olen jo viimeisimmän suomenkielisen bloggausvuoden aikana jättänyt tietoisesti kirjoittamatta henkilökohtaisesta elämästäni sen suurempia. Samalla blogi on muuttunut enemmänkin musiikkiani ja siihen liittyviä ilmiöitä kuvaavaksi päiväkirjaksi – ja hyvä niin. Joku voisi sanoa, että blogista on tullut persoonattomampi, mutta uskon että varsinainen kirjoittajan ääni tekee sen persoonan blogiin. Ja juuri se persoonallinen ääni häviäisi englannin kielen käytön myötä.

Ehkä tätä Frans juuri tarkoitti.